Tämä kirja on ensimmäinen suomen ja uiguurin kielten välinen sanakirja, joka sisältää noin 10.000 hakusanaa ja fraasia, 492 sivua. Se kattaa keskeiset elämänalueet ja auttaa Suomessa asuvia uiguureja löytämään oikeat suomenkieliset vastineet sekä virallisille että käytännön elämässä tarvittaville käsitteille. Kirjaan sisältyy myös noin 900 lause-esimerkkiä ja dialogia sekä katsaus suomen kieliopin pääpiirteisiin. Kirja on luonnollisesti hyödyllinen apuväline myös niille suomalaisille, jotka haluavat tutustua uiguurin kieleen ja sen kautta uiguurien kulttuuriin ja historiaan.

Uiguurin kieli eli itäturkki on tärkeä turkkilaiseen kieliryhmään kuuluva kieli, jonka puhujat asuvat pääasiassa Itä-Turkestanissa, alueella, jota Kiinan Kansantasavalta tällä hetkellä hallinnoi nimellä Xinjiang eli Uiguurien Autonominen Alue. Alueella asuu noin 10 miljoonaa uiguuria, jotka muodostavat noin puolet paikallisesta väestöstä. Uiguurien osuus väestöstä on nopeasti pienenemässä Kiinasta alueelle suuntautuvan maahanmuuton takia. Uiguureja asuu myös keskiaasialaisten naapurivaltioiden Kyrgyzstanin ja Kazakhstanin puolella sekä Turkissa. Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan uiguureja on muuttanut poliittisista syistä 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Eri puolilla maailmaa asuvan uiguurilaisen diasporaväestön määrän lasketaan nykyään nousevan yli puoleen miljoonaan, josta Pohjoismaissa runsaat 1000.

Uiguurit ja suomalaiset ovat kansoina samaa suuruusluokkaa, ja molempien kielillä on samantapaisia yhteiskunnallisia tehtäviä. Uiguuri on tosin kirjakielenä huomattavasti suomea vanhempi, sillä se pohjautuu suoraan keskiajalta alkaen runsaassa käytössä olleeseen chagatai-turkin kirjakieleen. Uiguuria kirjoitetaan edelleen chagatai-turkin tapaan pääasiassa arabialaisin kirjaimin, joskin kielelle on kehitetty myös latinalainen ja kyrillinen oikeinkirjoitusjärjestelmä. Uiguuria käytetään nykyään modernin tiedonvälityksen, koulutuksen ja kaunokirjallisuuden kielenä. Suomalaisen kannalta uiguurin kielen tekee mielenkiintoiseksi se, että sen rakenne muistuttaa suuresti suomea. Vaikka tämän samankaltaisuuden tausta on hämärä, vanha käsitys siitä, että molemmat kielet kuuluvat samaan 'ural-altailaiseen' kieliperheeseen, on ainakin osittain oikea.

Sanakirjassa uiguurilainen kieliaineisto on kirjoitettu kaikilla kolmella kirjoitustavalla: ensin arabialaisin kirjaimin, sitten latinalaisin kirjaimin (hakasulkeissa), ja viimeiseksi kyrillisin kirjaimin. Kirjoitusjärjestelmien keskinäiset suhteet on esitetty erillisessä taulukossa, joka sisältää myös foneettisen transkription (IPA) mukaisen ääntämisohjeen.

Voi toivoa, että tämä sanakirja osaltaan toimii siltana suomalaisten ja uiguurien välillä, lisää keskinäistä ymmärtämystä ja auttaa löytämään ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin.