Väitöskirjatyön tavoitteena on ollut tutkia multippeli skleroosin (MS-taudin) ajallista ja paikallista esiintymistä sekä taudin luonnollista kulkua ja ennustekijöitä Suomessa. Tutkimuspopulaatio Uudenmaan, Vaasan ja Seinäjoen sairaanhoitopiirien väestöissä edustaa noin 30 % Suomen koko väestöstä vuonna 1993. Mukana ovat alueiden sairaaloiden neurologisilla osastoilla diagnosoidut MS potilaat joulukuun 31. päivään mennessä vuonna 1993. MS taudin alueellisen esiintymisen vertailun ongelmat liittyvät metodiikkaan ja MS taudin esnioireiden paikallistamiseen sekä tautityyppien luokitteluun. Tässä tutkimuksessa tapaukset luokiteltiin jälkikäteen Poserin diagnostisen luokituksen mukaisesti varmoihin ja todennäköisiin tapauksiin ja tautityyppiluokittelussa pyrittiin selkeyteen jakamalla potilaat kahteen alaluokkaan (pahenemis-paranemisvaihein ja primaaristi etenevään MS tautiin) saman tutkijan (M-L.S) toimesta. Vertailun ja luotettavuuden lisäämiseksi sekä insidenssi (ilmaantuvuus) että prevalenssi (esiintyvyys) on laskettu diagnoosiajankohdan mukaan.
Suomi on maailmanlaajuisesti korkean riskin MS-alueita muiden Skandinvian, Pohjois- Euroopan ja -Amerikan maiden ohella. Erityisesti näillä alueilla MS-taudille on ollut tyypillistä ajallinen ja maantieteellinen esiintyvyysvaihtelu, joka havaittiin tässäkin työssä. Prevalenssitulosten perusteella voidaan Suomessa arvioida olleen 5500 MS potilasta vuonna 1993, prevalenssin ollessa noin 100 potilasta 100.000 asukasta kohti. Naisten sairastavuus todettiin kaikilla alueilla miehiä suuremmaksi, mutta sukupuoli- ja tautityyppijakauma erosivat alueellisesti. Insidenssikehityksen perusteella voidaan MS-potilaiden määräksi arvioida noin 6000 potilasta vuonna 2000. Länsi-Suomessa Seinäjoen keskussairaalapiirin alueella esiintymisluvut ovat maailmanlaajuisesti korkeimpia raportoituja: uusia tapauksia ilmaantui 12 tapausta 100.000 henkilövuotta kohti vuosina 1979-93, kun vastaava ilmaantuvuus sekä Uudellamaalla, että Vaasassa on ollut 5 tapausta. Ilmaantuvuuskehitys vuodesta 1979 15-vuoden aikana osoitti lukujen merkittävää nousua Seinäjoella, kun naapurialueella Vaasassa todettiin merkittävää laskua. Uudenmaan ilmaantuvuus on pysynyt tasaisena. Myös esiintyvyydessä ilmeni alue-ero: Seinäjoella todettiin 200 tapausta 100.000 asukasta kohti vuonna 1993, kun vastaava luku sekä Vaasassa, että Uudellamaalla oli 100. Ikävakioidut luvut osoittivat MS riskin olevan kaksinkertainen Seinäjoella. Seinäjoen riskiä luonnehtii tarkemmin kohonnut primaaristi etenevien tautityyppien ja miesten osuus. Koska geneettinen perimä muuttuu hitaasti, viittaavat nopeat ja merkittävät ilmaantuvuusmuutokset muutoksiin ympäristötekijöissä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ympäristötekijöiden voidaan arvioida vaihtelevan paikallisesti, mutta vaikutus on sama sekä pahenemis-paranemisvaihein, että primaaristi etenevän taudin osalta. Miesten naisia suurempi riski ja viimeaikoina kohonnut ilmaantuvuus Seinäjoella on sen sijaan haasteellinen havainto. Alueelliselle erolle ei toistaiseksi ole todettu syytä. Epidemiologinen jatkotutkimus, samoin kuin analyyttinen epidemiologinen tutkimus, on jatkossa perusteltu epätasaisen ja ajallisesti vaihtelevan esiintyvyyden perusteella. Jatkotutkimuksissa tulisi huomioda laajasti sekä ympäristön ja perimän, että sosiaalisten tekijöiden vaikutuksia.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin MS taudin luonnollista kulkua 30 vuoden aikana vuoteen 1993, ennen immunomodulatoristen lääkkeiden aikakautta. MS-tautia sairastavien eloonjäämisosuus 40-vuoden sairastamis aikana oli 64%, vastaten lukuja muissa tutkimuksissa. Keskimäärin MS-potilaiden elinikä ei merkittävästi poikkea väestön eliniästä. Kuolinsyistä korostuivat tapaturmaiset kuolemat sekä syöpätaudit, mutta etiologisia johtopäätöksiä ei varmuudella voi tehdä ennen lukujen ikävakiointeja. Vakaa eloonjääminen ajallisesti ja paikallisesti vuosina 1964-1993 viittaa kuitenkin MS potilaiden vakiintuneisiin hoitokäytäntöihin maassamme.
MS potilaan ennuste on tunnetusti yksilöllinen. Tässä työssä havaittiin itsenäisesti kohonnut kuolemanriski tapauksissa, joissa taudinkulku oli alusta saakka etenevä. Varhainen alkamisikä (alle 30 vuotta) ja ensioireina ilmenevät tuntohäiriöt sekä näköhermon tulehdus liittyivät suotuisampaan ennusteeseen, tulosten vastatessa aiempia tuloksia MS-populaatioissa. Miesten ja naisten MS-taudin ennusteessa ei havaittu eroja.
Viime vuosina kohonnut MS-taudin esiintyvyys Suomessa merkitsee sekä iäkkäämpien potilaiden että nuorempien vastasairastuneiden lisääntynyttä terveys- ja kuntoutuspalvelujen tarvetta. Tulevaisuuden haasteena on erityisesti etenevää tautia sairastavien potilaiden hoito-ja kuntoutusmuotojen kehittäminen. Kuolinsyytulosten perusteella hoitosuunnitelmassa tulisi kiinnittää huomiota MS-tautia sairastavien säännölliseen terveydentilan seurantaan ja avuntarpeen arviointiin sekä omaisten ohjaukseen.
