Tuhat vuotta sitten Japanissa nainen, jonka oikeaa nimeä ei tiedetä, kirjoitti kirjan, jolla ei ole nimeä. Nykyään tämä teos kuuluu japanilaisen kirjallisuuden klassikoihin, ja se tunnetaan maailmanlaajuisesti.

Itä-Japanin syrjäseudulla varttuneen Sugawara Takasuen tyttären (s. 1008) runopäiväkirja on yksi maailmankirjallisuuden lumoavimpia omaelämäkerrallisia teoksia. Tämä proosakatkelmista ja lähes sadasta wakarunosta koostuva teos piirtää esiin kuvan herkkämielisestä naisesta, joka ammensi päivittäisen ravintonsa Genjin tarinan kaltaisista hovikertomuksista.

Keskeisen sijan päiväkirjassa saavat runomuotoinen kirjeenvaihto rakkaiden ystävien kanssa ja tämän arvoituksellisen naisen unet, unelmat ja pyhiinvaellusten maisemat. Niitä hän kuvaa persoonallisesti, kauniilla kielellä, joka taltioi jokaisen tunnevivahteen, intiimin toiveen ja salaisen pettymyksen. Vuolaasti virtaavat lauseet tuntuvat tavoittavan ihmiselämästä jotakin niin yleismaailmallisen todellista, että lukijasta tuntuu kuin hän seuraisi suurenmoisten kirjoituskääröjen hidasta avautumista.

Teoksen suomentaja Miika Pölkki (s. 1975 Kiotossa) on toiminut tutkijana Tokion yliopistossa ja valmistelee parhaillaan Helsingin yliopistoon väitöskirjaa Japanin klassisesta kirjallisuudesta.