Joitakin vuosia sitten äitini ilmaisi eräänä iltana toiveen, että minä kirjoittaisin hänen elämäkertansa, jos sellainen joskus tulevaisuudessa kirjoitettaisiin. Olisin mielelläni toteuttanut hänen toiveensa ja mietinkin asiaa paljon hänen kuolemansa jälkeisinä kuukausina. Siihen aikaan olimme juuri muuttaneet Yorkshireen, ja perheemme neljä lasta olivat vielä pieniä. Oli jo kyllin hankalaa matkustaa mieheni kanssa kerran kuussa etelään Lontooseen tapaamaan ystäviä, saati haastatella perinpohjaisesti eri puolilla Etelä-Englantia asuvia, äitini elämään liittyneitä ihmisiä. Päätin silloin että elämäkerta joutuisi odottamaan muutamia vuosia, kunnes minulla olisi enemmän aikaa ja olisin vapaampi matkustamaan. Seuraavana vuonna yksi äidin parhaimmista ystävistä sairastui vakavasti ja kuoli muutamien kuukausien kuluttua. Kun jotkut äitini nuorena tunteneet olivat jo hyvin iäkkäitä ja jotkut vain hieman nuorempia kuin hän oli ollut kuollessaan, ymmärsin ettei hänen varhaisvuosiensa dokumentointia voinut enää lykätä.

Hyvin pian äidin kuoleman jälkeen monet kirjoittivat minulle ja pyysivät lupaa hänen elämäkertansa kirjoittamiseen. Enimmäkseen he olivat aidosti kiinnostuneita, mutta tuntuivat minusta sopimattomilta tehtävään, joko siksi että olivat nuoria ja naimattomia tai siksi että olivat miehiä. Minusta oli olennaisen tärkeää, että kyetäkseen ymmärtämään täysin äidin elämää kirjoittajan tulisi tuntea hyvin avioelämää ja lapsia.

Samoihin aikoihin Barbara Stoney otti minuun yhteyttä. Hän oli silloin ollut kirjoittamassa elämäkertaa katontekijämestarista, joka oli tehnyt äitini talon ”Old Thatchin” olkikaton. Katontekijä oli vienyt hänet Bourne Endiin katsomaan taloa, jossa vanhemmiltani talon ostaneet ihmiset yhä asuivat. Rouva Stoney oli halunnut tavata erityisesti heidät, sillä yksi kustantaja oli ehdottanut hänelle osallistumista lapsille suunnatun elämäkertasarjan kirjoittamiseen, ja hän oli ajatellut Enid Blytonia mahdolliseksi kohteeksi. Sarja oli hyllytetty toistaiseksi, mutta hän oli kiinnostunut äitini elämästä niin että oli jatkanut aineiston keruuta, lukenut kaiken hänestä kirjoitetun ja keskustellut jokaisen Enid Blytonin tunteneen tai hänelle työskennelleen ihmisen kanssa, jonka oli onnistunut tavoittamaan.