”mustia kädenjälkiä katossajääkolm esta yhdek sänkaksikymm entä s eitsemän ka hdek sanky mmentä y ksi kak si sataa neljä kymment äk olme seitsemäns ataak aksik ymmentäyhdek sän kaksituhattasatakahdeksankymmentäseitsemän kuu s itu hattaviis i sataa kuusi kymmen täyks i yhdek sän toista tuh attak uusisataa kahdek sankym mentä kolme viis i kymment ä yhdeks änt uh a ttanelj äky mm entä yhdeks ä nnn”

Mitä väkivalta tekee, mitä valta yleensä tekee? Stina Saaren hurja esikoisrunokokoelma Änimling on väkevä yritys kohti jotain lähes sanomatonta. Sitä varten on käytävä kuunylisessä ja maanalisessa sekä katsottava kohti kamalaa: seksuaalista väkivaltaa ja sotaa, mutta myös ihmistä ja kieltä särkymisen ja vimmaisen uudelleenkeksimisen tilassa.
Saaren ilmaisu on monipuolisuudessaan järisyttävää. Kieli särkyy, säikkyy, naksuu, jytisee ja laulaa. Sanat yrittävät keksiä itseään uudestaan – väkivalta koskee myös kieltä ja kommunikaatiota. Änimling on raaka, omituisella tavalla hauska, mutta toiveikas ja erinomaisen tärkeä runokokoelma.