Jaakko Stenros väitteli Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikössä leikkien ja pelien rakentumisesta. Työ esittelee teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla on mahdollista syvemmin ymmärtää leikkimielisyyttä, leikkiä ja pelejä. Viitekehyksen avulla voimme ymmärtää kuinka biologisesta taipumuksesta leikkiin, joka löytyy ihmisen lisäksi suurelta osalta selkärangallisista eläimistä, päästää sosiaalisiin leikkeihin ja lopulta monimutkaisiin kulttuurisiin instituutioihin kuten World of Warcraftiin. Väitöskirja valottaa erityisesti tilanteita, joissa sosiaalinen tilanne ja leikkimielisyys ovat jollain tapaa ristiriidassa, kuten peleissä tapahtuvassa työskentelyssä tai kun arkinen tilanne kaapataan leikin keinoin. Myös sopimatonta, rajoja rikkovaa ja vaarallista leikkiä käsitellään syvällisesti. Nämä yhdistyvät tapaustutkimuksessa, jossa verkossa yleistyneet trollaaminen ja kiusapelaaminen otetaan erityisen tarkkailun kohteeksi. Väitöskirja selvittää kiusapelaamisen taustoja, purkaa siihen liittyviä puhetapoja, ja rakentaa ymmärrystä siitä yhteiskunnallisena ilmiönä. Väitöskirja nivoo nykyisen digitaalisiin peleihin keskittyvän pelitutkimuksen leikkien ja pelien tutkimuksen pitkään traditioon. Työssä yhdistyy syvällinen ymmärrys leikistä ja pelitutkimukselle tyypillinen lähestymistapa, jossa pelejä ja leikkejä tutkitaan niinä itsenään, eikä valjastettuna johonkin ulkoiseen tavoitteeseen.