Psykiatrinen hoitojärjestelmä on muuttunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Psykiatrisia sairaalapaikkoja on voimakkaasti vähennetty ja potilaat hoidetaan pääosin avohoidossa. Avohoidon mahdollisuudet vastata näin syntyneisiin uusiin haasteisiin ovat kuitenkin monin paikoin olleet riittämättömät ja omaisten vastuu sairastuneen läheisen arkipäivän selviytymisestä on selvästi kasvanut.
Väitöskirja koostuu viidestä erillisestä tutkimuksesta. Tutkimuksissa selvitettiin uusien skitsofreniapotilaiden sairauden kulkua kahden vuoden seurannassa sekä omaisten tilannetta ja tuen tarvetta. Lisäksi tutkittiin omaisille tarkoitettujen koulutusryhmien vaikuttavuutta. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 227 skitsofreniapotilaasta ja 1 224 omaista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomakkeita, strukturoituja haastatteluja sekä hoitokertomustietoja.
Skitsofreniaan sairastuneiden miesten työ- ja toimintakyky osoittautui heikommaksi kuin naisten. Hoitosuunnitelmissa miehillä suunniteltiin kuntoutusta erityisesti sosiaalisten taitojen ja työkyvyn kohentamiseksi, kun taas naisille suositeltiin miehiä useammin psykoterapiaa. Lähes 60% omaisista koki psyykkistä kuormittuneisuutta. Noin 15-25% omaisista huolenpito sairastuneesta läheisestä oli siinä määrin kuormittavaa, että heidän oma hyvinvointinsa oli vaarantunut. Noin viidennes omaisista oli tyytymätön tilanteeseen ja kolmannes oli tyytymätön psykiatriseen hoitojärjestelmään. Omaisille tarjottujen koulutusryhmien todettiin lisäävän omaisten tietoja skitsofreniasta ja vähentävän koettua kuormittuneisuutta.
Omaisten tulisi olla mukana potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa sen alusta asti. Läheisestään huolta pitävät omaiset tarvitsevat tietoa mielenterveyden häiriöistä ja niiden hoidosta, ohjausta käytännön ongelmatilanteissa sekä emotionaalista ja taloudellista tukea. Omaisten tiedon ja tuen tarpeet tulisi arvioida osana potilaan hoitoa ja kuntoutusta ja tarvittavat tukitoimet käynnistää. Koulutuksellisten tukimuotojen saatavuutta tulisi Suomessa lisätä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää mielenterveyspalvelujen kehittämisessä ja ennalta ehkäisevässä mielenterveystyössä sekä omaisjärjestöjen toiminnassa.
