Tractatus de intellectus emendatione vuodelta 1662 jäi Spinozalta kesken. Hän ilmeisesti huomasi osan siinä esitetyistä ajatuksista olevan jo epätarkkoja tai vanhentuneita verratessaan niitä varsinaisessa päätyössään Etiikassa tekemiinsä johtopäätöksiin. Tähän "Tutkielmaan älyllisten kykyjen parantamisesta" kuitenkin jatkuvasti viitataan Spinoza-tutkimuksessa, joten mikään täysin turha teos ei ole kyseessä. Lasinhioja-filosofimme kertoo tässä seikkaperäisesti, miten ajatella oikein ja välttää ilmeisimpiä älyn karikoita. Paikoitellen Spinoza ilmaisee selkeää vimmastumista älyltään itseään heikommiksi pitämiensä ihmisten ajattelua kohtaan, mikä kertonee nuoruuden intomielisyydestä ja paljastaa Spinozasta sellaista särmää, mitä on ehkä haluttu hioa sileämmäksi modernissa Spinoza-ihailussa.