Tutkimus on laadullinen hierarkkiseen malliin perustuva tekstilajianalyysi, jossa tarkastellaan saksalaisten ja suomalaisten urheilu-uutisten rakenteiden eroja ja yhtäläisyyksiä ja sitä, kuinka ja missä määrin kielellistä kuvallisuutta käytetään urheilu-uutisissa. Tähän mennessä ei ole tietoa toisesta vastaavanlaisesta tutkimuksesta.
Teoreettisessa osassa käsitellään aluksi yleisesti kontrastiivista (vertailevaa) tutkimusta, jonka jälkeen pohditaan lyhyesti kontrastiivisen tekstintutkimuksen erityispiirteitä sekä joitakin kontrastiivisen tekstintutkimuksen malleja. Teoreettisen pohdiskelun varsinainen ydin on teksti- ja tekstilajikäsitteiden pohdinnassa ja määrittelyssä, sekä kielellisen kuvallisuuden käsitteen määrittelyssä.
Tutkimus perustuu seuraavanlaiseen käsitykseen tekstistä ja tekstilajista: Teksti on monimutkaisen kielellisen toiminnan tulos, joka todentuu suhteellisen rajattuna johdonmukaisena kielellisten yksiköiden joukkona. Tekstin tuottaja käyttää tätä tulosta omiin viestinnällisiin päämääriinsä pyrkimiseen. Tekstin lukijan kohdalla tulos toimii uusien tiedollisten prosessien laukaisijana. Tekstilaji puolestaan on tekstien luokittelun "apuväline": samaan tekstilajiin kuuluvat kaikki tekstit, joilla on joitain (luokittelijan määrittelemiä) yhdistäviä tekijöitä.
Teksti kutoutuu rakenteiksi eri tasoilla: Ensin havaitsemamme rakenne on konkreettisen tekstin optinen rakenne, asettelu. Optisen makrorakenteen lisäksi tässä tutkimuksessa keskitytään kahteen muuhun rakenteeseen, makro- ja toimintarakenteeseen. Tekstin makrorakenteella tarkoitan tekstin kokonaisuuden ajatuksellista muotoilua: tekstin tuottamisprosessin aikana kirjoittaja pohtii tekstin eri kohtia niiden sisältöjen ja aiotun tarkoituksen kannalta. Tekstin pintarakenteessa (konkreettisessa tekstissä) tämä pohdinta ilmenee tekstin osien toisiaan seuraavana lineaarisena tai hierarkkisena sarjana tai yhdistelmänä ja muodostaa tekstin rakenteellisen rungon. Tekstin toimintarakenne puolestaan koostuu yksittäisistä kielellisistä teoista, joilla pyritään tiettyyn päämäärään ja jotka nivoutuvat toisiinsa hierarkkiseksi rakenteeksi.
Kielellinen kuva koostuu kielellisistä merkeistä ja niiden suhteista toisiinsa ja kielenulkoiseen maailmaan. Teoreettisen pohdiskelun aluksi esitän integratiivisen (eli yhdistelmä-) mallin kielellisestä merkistä. Sen jälkeen pohdiskelen tarkemmin metaforaa, idiomia ja metaforista sekä idiomaattista vertausta, kielellisen kuvan tehtäviä tekstissä sekä kielellisen kuvan ymmärtämistä. Määrittelen edellä mainitut kielelliset kuvat suhteessa toisiinsa (yhteensopimattomuussuhde) ja suhteessa kielenulkoiseen maailmaan (referenssisuhde).
Analyysiosassa tutkitaan saksalaisia ja suomalaisia urheilu-uutisia, jotka ilmestyivät Frankfurter Allgemeinessa, Frankfurter Rundschaussa, Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä Sydneyn olympialaisten aikana syys-lokakuussa 2000. Tutkitut uutiset valittiin analyysia varten siten, että ne soveltuvat paralleelitekstianalyysiin, ts. ne on tuotettu samanlaisissa olosuhteissa, käsittelevät samaa tematiikkaa (yleisurheilu) ja kuuluvat samaan tekstilajiin (uutinen). Olen valinnut analysoitavaksi vain sellaisia uutisia, jotka ilmestyivät journalistin nimellä, koska halusin tutkia nimenomaan saksalaisia ja suomalaisia kirjoituksia, en kansainvälisten uutistoimistojen tekstien perusteella käännettyjä ja muokattuja kirjoituksia.
Ensin tarkastelen analysoitujen urheilu-uutisten konkreettista kontekstia eli mainittujen lehtien urheilusivuja Sydneyn olympialaisten aikana. Tutkittujen lehtien urheilusivut sisältävät paljon samanlaisia peruskomponentteja. Kaikissa on pitempiä ja lyhyempiä uutisia kilpailutapahtumista, valokuvia, taustajuttuja urheilijoista ja muusta aiheeseen liittyvästä, lyhytuutisia, kommentoivia kolumneja, erilaisia tilastoja ja tulospörssejä. Näiden lisäksi tarkastellut suomalaiset urheilusivut sisältävät osia, joita saksalaiset urheilusivut eivät sisällä. Tällaisia ovat lyhyesti ja ytimekkäästi lisätietoa antavat "tietokulmat" ja erilaiset graafiset esitykset esim. kuulantyönnön kuulakaarten pituudesta. Tätä havainnollistamiskeinoa käytetään runsaasti hyödyksi suomalaisissa lehdissä. Suomalaisten lehtien urheilusivut on myös useammin ja voimakkaammin rakennettu ns. "rypäleteksti-muotoon", ts. kokonaisen sivun tematiikka on yksi ja sama, esim. Arsi Harjun kultamitali kuulantyönnössä ja sivu koostuu useammasta lyhyehköstä uutisesta, joissa saman teeman eri puolia valotetaan. Kuvat, tilastot, tietokulmat ja grafiikka ovat olennainen osa "rypälesivuja".
Seuraavaksi olen tutkinut urheilu-uutisten rakennetta. Saksalaiset ja suomalaiset urheilu-uutiset koostuvat kyllä samoista makrorakenteen osista (otsikkorakenne, aloitus, varsinainen teksti kilpailu [kulku, tulokset, kisan jälkeen, kilpailijat], urheilija [tausta, tavoite, tulevaisuus], historia, valmentaja, sekalaista), mutta niitä käytetään hieman eri tavoin uutisissa. Niiden sisällölliset painotukset ovat myös hieman toisistaan eriävät. Saksalaiset urheilu-uutiset ovat rakenteeltaan kiinteämpiä, niissä on selvemmin havaittavissa alku-keskikohta-loppu sarja kuin suomalaisissa. Saksalaisten urheilu-uutisten rakenne on lähempänä kertomuksen rakennetta ja ne on ajateltu luettaviksi kokonaisuuksina, kun taas analysoidut suomalaiset urheilu-uutiset on pikemminkin suunniteltu nopeaa, silmäilevää lukemista, tiedon saamista varten. Suomalaisissa urheilu-uutisissa on selvemmin näkyvissä päälaelleen käännetyn pyramidin malli, johon olennaisena osana kuuluu se, ettei uutisessa ole yhteenvetävää, kommentoivaa lopetusta, joka puolestaan on analysoiduille saksalaisille teksteille tyypillinen piirre. Analysoitujen uutisten optinen rakenne tukee tätä havaintoa: saksalaiset uutiset koostuvat pienemmästä määrästä kappaleita kuin suomalaiset, jotka puolestaan on ilmavammin aseteltu sanomalehden sivulle.
Kielellistä kuvallisuutta käytetään hyvin eri tavoin saksalaisissa ja suomalaisissa urheilu-uutisissa: Määrällisesti kuvallisuutta esiintyy analysoiduissa saksalaisissa teksteissä huomattavasti useammin kuin suomalaisissa (309 vs. 113). Saksalaiset kielikuvat perustuvat useammin konkreettiseen kuvalähteeseen kuin suomalaiset (50,5% vs. 62,5%). Kielikuvien ensisijainen tehtävä on havainnollistaminen. Tutkituista saksalaisista kielikuvista 72,5% on tulkittavissa pelkästään ensisijaiseen tehtäväänsä, kun taas jopa 80,4% analysoiduista suomalaisista kielikuvista tulkitaan pelkästään ensisijaiseen tehtäväänsä. Saksalaisissa uutisissa kielikuvia käytetään toissijaisista tehtävistä ennen kaikkea ymmärtämisen edistämiseen (Verständnisförderung) ja ilmaisuvoiman lisäämiseen (Expressivitätssteigerung), suomalaisissa uutisissa niitä sen sijaan käytetään ennen kaikkea viestin vahvistamiseen (Intensivierung) ja kiertoilmauksena (Euphemisiserung).
Saksalaisissa urheilu-uutisissa kielikuvia hyödynnetään tekstin koherenssin (yhtenäisyyden) ja koheesion (johdonmukaisuuden) aikaansaamisessa huomattavasti enemmän kuin suomalaisissa. Saksalaisissa uutisissa kielikuvia käytetään jo leksikaalistuneiden (sanastossa olevien) ilmausten kanssa tehokkaasti kuvaverkkojen luomiseen, joka edesauttaa tekstikoheesiota. Saksalaisissa teksteissä esiintyvät kuvaverkot ovat myös laajempia ja ne ulotetaan useampien makrorakenteen osien yli kuin suomalaisissa teksteissä olevat verkot. Saksalaiset kielelliset kuvat on kudottu tekstiin monimutkaiseksi itämaisen maton kuvioksi, kun taas suomalaiset kielelliset kuvat muodostavat kotoisen rättimaton värikkäät raidat.
