Enn Soosaar (1937-2010) tarkastelee viimeiseksi jääneessä teoksessaan pitkälti sukunsa vaiheiden kautta Viron historiaa ensimmäisestä itsenäisyydestä nykypäivään. Nuorukaisesta asti rullatuoliin sidotulla ajattelijalla oli aikaa seurata tarkasti tapahtumia ympärillään. Hän peilaa niitä myös isänsä, pappina neuvosto-Virossa kovia kokeneen miehen, kertomuksiin miehitystä edeltäneeltä ajalta.

Soosaar koki Viron itsenäisyyden menetyksen, neuvostomiehityksen, elämän totalitaristisessa yhteiskunnassa ja Viron uuden itsenäisyyden aikaisen ilon ja haasteet. Hänen luonaan kävi virolaisten kulttuurihenkilöiden ja poliitikkojen lisäksi jatkuvasti ulkomaisia vieraita.

Soosaaren yhtä teesiä voi pitää hänen testamenttinaan: virolaista yhteiskuntaa vaivaavat edelleen neuvostoaikana opitut tavat ja pitkä siirtymäaika. Vaikea aikakausi jätti tahtomattakin jälkensä, josta Viro pääsee eroon vasta, kun uusi sukupolvi on toteuttamassa tavoitteitaan.

Viron kansan omaksitunnoksi, mielipidevaikuttajaksi ja presidenttien neuvonantajaksi luonnehdittu Soosaari kunnostautui kulttuurin alalla mm. Hemmingwayn, Faulknerin ja Bellow'n kääntäjänä.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on kirjoittanut suomennokseen esipuheen.