Turun yliopiston synnyn taustalla on perinteisesti nähty kielitaistelu ja "Helsingin yliopiston kieliolot". Tämä teos avaa toisen näkökulman. Liikkeelle lähdetään Turusta kesällä 1913. Venäjän-kysymys hallitsee täysin Suomen politiikkaa. Turussa vallitsee täydellinen hiljaisuus yliopistoasiassa samaan aikaan, kun muualla Suomessa on jo vuosia kilpailtu yliopistosta. Uuden Auran päätoimittaja K. N. Rantakari sekä tuleva pääministeri ja "sotasyyllinen" T. M. Kivimäki matkustavat puolisalaisesti Kaukaasiaan, Araratin maisemiin, tutustumaan vähemmistökansojen kulttuurioloihin.

Rantakarin kiehtova matkakertomus muuntuu Turun yliopiston syntysaagaksi. Heti palattuaan matkalta Rantakari sinkoaa maailmalle aloitteen, joka myöhemmin tunnetaan "syntysanoina". Syynä ei ole kielitaistelu vaan Rantakarin vakuuttuminen venäläistämisen ulottamisesta Helsingin yliopistoon. Muiden vähemmistökansojen yliopistot on jo venäläistetty.

Rantakarin ajattelussa "kulttuurien taistelu" on keskeisellä sijalla. Viipuri ja Turku ovat eturintamassa. Valta ja varat Suomessa ovat venäläisillä ja suomenruotsalaisilla. Ainoa keino on kerätä rahat suomenkieliseltä rahvaalta. Yksityinen yliopisto olisi myös paremmin suojassa venäläistämispyrkimyksiltä kuin valtion yliopisto.
Kirja siirtyy nyt ajattelusta toimintaan samalla kun Rantakari siirtyy Turusta Viipuriin. Hänellä on jännittävä kaksoisagentin rooli. Maaliskuun vallankumous ja itsenäistyminen ratkaisevat Venäjän-kysymyksen. Kielitaistelu valtaa alaa - ja peittää itsenäisessä Suomessa alleen Rantakarin alkuperäiset motiivit.