Letti-Leenan perhe joutui kulkemaan sodan takia eri paikoissa, ennen kuin löytyi uusi, oma koti. Silloin ei koskaan oltu niin kauan samassa paikassa, että olisi ehtinyt tutustua muihin lapsiin. Ja perheet ja sukulaisetkin joutuivat niin kauas toisistaan, ettei edes serkkuja tavannut kuin joskus harvoin. Eräänä aamuna Leena näki kiviaidan päällä pojan istumassa. Pojalla oli tumma tukka ja ystävälliset kasvot. Hän hymyili ja heilutti Leenalle, ja Leena heilutti ujosti takaisin. -Tule meille leikkimään, poika huusi. Arkaillen Leena meni suureen taloon ja kohtasi siellä monta ihmeellistä asiaa. Mutta siitä alkoi Letti-Leenan ja Jussin ystävyys, eikä Leenan enää tarvinnut tuntea oloaan yksinäiseksi.