Kirjassa avataan tositarinoiden avulla vanhuutta satavuotiaassa Suomessa. Kirjasta löytyy niin satavuotiaiden haastatteluja Suomen alkutaipaleelta kuin myös omaisten, vanhusten, työntekijöiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä ikääntymisestä ja ikääntyneille suunnatuista palveluista.

"Unohdetut" kuvaa yhteiskunnassamme vieraantumista toisesta ihmisestä ja se kuvaa yhteiskunnallista päätöksentekoa, jossa ihmisiä tarkastellaan lukuina sirpalemaisessa palvelujärjestelmässä.

"Unohdetut" kuvaa myös ikääntymiseen liittyviä muistivaikeuksia ja vahvasti säilyviä muistoja lapsuudesta. On myös tärkeää muistaa oman itsenäisen Suomen syntyvaiheet. Sanan "Unohdetut" voi kuitenkin myös muuttaa iloksi ja riemuksi. Kuinka voimauttavaa onkaan löytää jotakin, jonka on kadottanut? Jokaisessa meissä versoaa uutta elämää tullessamme kohdatuksi ja kohdatessamme itsemme sellaisina kuin olemme.

Kirjan tavoitteena on herättää keskustelua ikääntymisestä arvokkaana elämänjaksona. Suomen täyttäessä sata vuotta, on kunnia toimia äänenä unohdetuille.