Vapun alla 1990 tehtiin Suomen poliittista historiaa. Tuhansia ihmisiä kokoontui Kulttuuritalolle perustamaan uutta puoluetta. Vasemmistolainen liike siirtyi uuteen vaiheeseen, johtajanaan Vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja Claes Andersson. Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Skdl lakkautettiin.

Perustaminen oli varsin värikäs prosessi. Skdl:n puheenjohtaja ja uuden puolueen arkkitehdiksi luonnehdittu Reijo Käkelä löi hanskat tiskiin ja jätti puolueen kesken perustamisprosessin. Omien sanojensa mukaan romantikot tuhosivat hänen unelmansa puolueesta halutessaan kaikille avoimen kokouksen. Karumpi tarina kertoo, että Käkelä halusi uuden puolueen puheenjohtajaksi, mutta tämän hän kiistää. Lisäksi Skp:n poliittisen toiminnan siirtäminen Vasemmistoliittoon ei ollut helppoa. Puolueessa oli intohimoisia puolueen säilyttäjiä, mutta myös uudistajia. Osa piti kiinni Skp:stä, vaikka taloussotkut söivät sen arvovaltaa ja reaalisosialismi luhistui.

Uuden puolueen perustaminen liikahti jo vuonna 1987. Vauhtia se sai Kalevi Kivistön presidentinvaalikampanjasta, Liike 88:sta. Puoluejohto teki keskustelualoitteen Skdl:n ja Skp:n yhdistämisestä maaliskuussa 1989. Vasemmistoliiton synty kertoo näistä uuden puolueen jännittävistä synnytystuskista.