Onko työtön fiktiossa olosuhteiden uhri, pinnari, selviytyjäsankari vai työyhteiskunnan normien mukainen, aktiivinen työnhakija? Toistaako suomalainen kaunokirjallisuus työn ja työttömyyden mallitarinoita vai haastaako se julkisuuden hegemoniset diskurssit kertomalla vaihtoehtoisia tarinoita työttömyydestä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastausta tässä tutkimuksessa, joka tarkastelee valittua kaunokirjallisuusaineistoa sosiaalipolitiikan viitekehyksessä. Siinä liikutaan 1990-luvun talouslaman jälkitunnelmista 2000-luvulle ja pyritään kartoittamaan sekä työttömyysaiheen esiintymistä lamanjälkeisen kirjallisuuden kentällä että sen erilaisia käyttötapoja ja merkityksiä nykyromaaneissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia mielikuvia nykykirjallisuus on tuottanut työttömistä ja työttömien elämästä ja millä tavoin se on osallistunut työttömyyttä koskevaan keskusteluun, merkityksenantoon ja määrittelykamppailuun