Tässä keskenjääneessä pääteoksessaan Juurtuminen (1949) Simone Weil luonnostelee oikeudenmukaista yhteiskuntaa, joka perustuisi yksilön mahdollisuuteen osallistua aidosti yhteisönsä elämään.

Toisen maailmansodan ja Euroopan henkisen luhistumisen taustaa vasten Weil muotoilee etiikan, jonka avulla ihminen pystyisi jälleen tyydyttämään niin aineelliset kuin hengellisetkin tarpeensa. Hanke kuitenkin pakottaa arvioimaan eurooppalaisen elämäntavan uudelleen perusteita myöten. "Vaikka ihminen olisi yksin maailmankaikkeudessa, hänellä ei olisi ainuttakaan oikeutta - mutta velvollisuuksia hänellä kyllä olisi."

Simone Weil (1909–1943) oli ranskalainen filosofi ja mystikko, joka ammensi ajatteluunsa aineksia antiikin filosofiasta, kristillisestä mystiikasta ja työväenaatteesta. Koska lähes koko hänen tuotantonsa julkaistiin postuumisti, hän osoittautui 1900-luvun johtavaksi eetikoksi vasta kuolemansa jälkeen. Ajattelunsa poikkeuksellisen ankaruuden vuoksi Weilia on pidetty niin mielipuolena kuin pyhimyksenäkin.