Vanhuus on muutoksen ja sopeutumisen aikaa. Kasvavaa vanhusten määrää pidetään yhteiskunnalle rasitteena. Vanhuskielteisessä ilmapiirissä ei ole helppo myöntää olevansa vanhus. Vanhenevan ihmisen omanarvontunto riippuu paljon ympäristön arvostuksesta ja kohtelusta.

Simo Ylikarjula kirjoittaa teemoittain vanhuuteen liittyvistä kysymyksistä unohtamatta kielteisiäkään korostuksia - elämän rajallisuutta, kunnon heikkenemistä, ikäsyrjintää ja yksinäisyyttä. Tämän vastapainoksi hän käsittelee pitkäikäisyyttä, luovuutta, muistelemista, vanhuuden tuomaa viisautta, voimavaroja, hiljaista tietoa ja hengellisyyttä, iäkkäiden pariskuntien elämäntilannetta ja isovanhemmuuden merkitystä. Vanhuuteen liittyy paljon positiivisiakin asioita. Kirja sopii yhtä hyvin omasta ja läheistensä elämänkaaresta kiinnostuneille kuin valistuneille ammattilaisille.