Mikael Agricola kirjoitti suomentamaansa Uuteen testamenttiin 450 reunahuomautusta, joiden lähteinä ovat Lutherin Raamattu ja ruotsalainen Kustaa Vaasan Raamattu. Reunahuomautukset eivät olleet Jumalan sanaa, vaan niiden tarkoituksena oli sen selittäminen. Siksi reunahuomautuksia ei ollut tarpeen kääntää sanatarkasti, ja Agricola on muokannut useiden reunahuomautusten sisältöä poistaen, tehden lisäyksiä ja yhdistellen lähteitään.
Tästä kriittisestä editiosta käy ilmi, miten Agricola suomensi molempien lähtötekstiensä huomautuksia. Teoksessa Uuden testamentin reunahuomautukset ja niiden lähteet esitetään rinnakkain painettuina. Teos seuraa myös huomautusten siirtymistä vuoden 1642 Raamatun suomennokseen.
Kirkkohistorian emeritusprofessori Simo Heininen on johtava Agricola-tutkija. Hän on Agricolan elämäkerran lisäksi kirjoittanut useita teoksia Agricolan suomennostyön lähteistä. Heiniseltä on aiemmin ilmestynyt myös teos Mikael Agricolan Vanhan testamentin reunahuomautukset (SKS 2008).