Terveydenhuoltopalvelujen vaikuttavuus on ollut selkeästi esillä jo 1990-luvulta lähtien. Tuolloin kiinnitettiin huomiota myös vaikuttavuusarvioinnin kehittämiseen. Sekä vaikuttavuuskäsitteistön selkeyttäminen että vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen ovat edenneet kuitenkin hyvin hitaasti.

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuden arviointiin, joka kattaa sekä asiakasvaikuttavuuden että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: Miten asiakasvaikuttavuutta voidaan arvioida hoitoketjussa? Miten yhteiskunnallista vaikuttavuutta voidaan arvioida hoitoketjussa? Miten sähköistä potilastietojärjestelmää voidaan hyödyntää vaikuttavuuden arvioinnissa?

Terveydenhuollon arkitodellisuus on monitahoista ja monitasoista professionaalisine organisaatiokulttuureineen. Vaikuttavuuden syntymekanismi nähdään tutkimuksessa tasapainotetun mittariston ja realistisen arvioinnin viitekehyksessä, jossa visioon ja strategiaan kytkeytyvät henkilöstö-, prosessi-, asiakas- ja vaikuttavuusnäkökulmat ovat generatiivisessa kausaalisuhteessa keskenään, millä tarkoitetaan sitä, että hyvällä henkilöstön aikaansaannoskyvyllä on vaikutusta prosessien sujuvuuteen ja asiakaslaatuun sekä edelleen vaikuttavuuteen. Vaikuttavuuden ja vaikutusten arvioinnissa käytetään sovelletusti realistista arviointia. Realismilla tarkoitetaan realistista näkemystä konteksteista ja taustalla olevista mekanismeista.

Tutkimuksen empiirisenä kohteena on reumapotilaan, sydänpotilaan ja tekonivelpotilaan hoitoketjut. Tutkimusaineisto koostuu hoitoketjujen asiantuntijoille ja potilaille tehdyistä 110 haastattelusta sekä reumapotilaille tehdystä kyselystä (n=76). Haastattelut toteutettiin teemoittain realistisen haastattelun metodologialla. Haastatteluaineistosta analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla hoitoketjujen konteksteista mekanismeja, jotka mahdollistavat tai estävät/vaikeuttavat vaikuttavuuden syntymistä. Näistä mekanismeista muodostettiin kriittisiä menestystekijöitä, joita pitää arvioida. Kyselyaineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla.

Reumapotilaan, sydänpotilaan ja tekonivelpotilaan hoitoketjujen olosuhteissa eli konteksteissa sekä vaikuttavuutta tuottavat mekanismit että kriittiset menestystekijät ovat hyvin hoitoketjusidonnaisia, minkä vuoksi kaikille yhteistä vaikuttavuuden arviointimittaristoa ei ole mahdollista rakentaa.

Keskeisenä tutkimustuloksena onkin, että eri diagnoosiperustaisiin hoitoketjuihin on rakennettava omat vaikuttavuuden arviointijärjestelmänsä. Vaikutukset ja vaikuttavuus on tärkeä erottaa toisistaan. Vaikutuksilla tarkoitetaan yksittäisiä tapahtumia hoitoketjussa ja vaikuttavuudella vaikutusten kokonaisuutta. Vaikutuksia arvioidaan käytännön tasolla potilaan kanssa yhteistyössä ja vaikuttavuutta strategisella tasolla. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta tulisi arvioida tavoitelähtöisesti. Tavoitteet rakennetaan hoitoketjun lisäksi sekä yksittäisiin toimenpide-, hoito- ja kuntoutustapahtumiin että hoitoketjun kriittisiin menestystekijöihin.

Vaikuttavuuden arviointijärjestelmän tulisi perustua kunkin kunnan, kuntayhtymän tai/ja terveydenhuollon organisaation strategisiin tavoitteisiin, erikoisalan tavoitteisiin, hoitoketjumallinnuksen tavoitteistoon sekä kunkin potilaan yksilölliseen tavoitteistoon ja hoitoketjun kriittisiin menestystekijöihin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohtana pidetään vaikuttavuustavoitteiden kirjaamista strategioihin. Tavoitteita laaditaan palveluiden riittävyyden ja kohdentuvuuden osa-alueille; kysytään, missä määrin palveluja tuotetaan eri sairausryhmille ja miten palvelut kohdennetaan kullekin sairausryhmälle. Palvelujen kustannusvaikuttavuutta tulisi arvioida monitahoisesti. Organisaation ylätason strategia käsittää yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osa-alueet, joita konkretisoidaan samassa linjassa käytännön tason strategioissa ja toimintasuunnitelmissa. Käytännön tason strategioissa kiinnitetään erityistä huomiota hoitoketjun asiakasvaikuttavuuteen ja sen arviointiin. Arvioinnin jälkeen asiakas(potilas)vaikuttavuutta koskeva arviointitieto siirretään takaisin strategiselle tasolle, jossa se yhdistetään yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tuloksiin. Vaikuttavuudesta saatua tietoa käytetään hyväksi niin käytännön potilastyössä kuin strategia- ja päätöksentekotasolla.

Vaikuttavuusarvioinnin kehittämisessä on vielä suuria haasteita, kuten potilaan hoito-, kuntoutus- ja vaikutustavoitteiden laatiminen ja kirjaaminen hoitosuunnitelmaan sekä professionaalisen kulttuurin kehittäminen oman työn ja vaikuttavuuden arvioinnissa.

Nykyisellään sähköinen potilastietojärjestelmä ei mahdollista vaikuttavuuden arviointia. Tavoitteena on, että vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi toteutetaan tulevaisuudessa sähköisen potilastietojärjestelmän avulla.

Tasapainotetun mittariston viitekehys realistisella arviointimetodologialla antaa kokonaisvaltaisen ja hyvän perustan vaikuttavuuden hahmottamiselle ja soveltuu vaikuttavuuden arvioinnin viitekehykseksi.