Filosofian lisensiaatti, psykoanalyytikko Pirkko Siltalan laaja kiinnostus elämän ja psykoterapian eri kysymyksiin tarjoutuu luettavaksi hänen kirjoittamassaan kahdessakymmenessä esseessä.

Näissä esseissään hän käsittelee vankan kokemuksensa ja tietämyksensä avulla niin taiteeseen kuin ihmisen elämänkaareen ja sairastamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän kehittelee edelleen näkemyksiään ja liittää uusinta psykoanalyyttista teoreettista tietoa aikaisempaan ajatteluunsa.

Pirkko Siltala kirjoittaa mm. varhaisesta vuorovaikutuksesta, tytön kasvamisesta naiseksi, vanhemmuudesta, vanhuudesta, kuolemasta. Hän valottaa symbolisaation kehitystä, tiedostamattoman olemusta, jälkikätisyyttä sekä skitsofreniaa ja depressiota. Siltala kertoo myös ruumiillisesta sairastamisesta.

Katkelmat psykoterapiasta, kaunokirjallisuudesta, kansanrunoudesta ja taiteesta elävöittävät ja syventävät Pirkko Siltalan vahvaa teoreettista pohdintaa. Hänen tekstinsä puhuttelee meitä omalla herkällä ja syvää kokemista ilmaisevalla tavalla.