Seitsemäs yö, nukut kasvoillani,
pelkään että tukehdut minuun, enkä edes kuule sitä.

Silja Kejosen kolmas runokokoelma on kirkas, suoraan asioihin katsova ja kielellä riemastuttavasti assosioiva. Runot puhuvat läheisyyksistä ja etäisyyksistä, teini-ikäisen tyttären huoneesta ja äitinä olosta koiralle. Taiten rakentuva kielen ja kuvien kaleidoskooppi heijastelee vaihtuvia asentoja.