Koulunsa aloittavan lapsen terveydessä puutteita
Suomessa on pitkät perinteet kouluterveydenhuollosta, mutta kouluuntulotarkastusten toteutumista ja menetelmiä ei ole tutkittu. Varsin vähän on myös tietoja koulunsa aloittavien lasten terveydestä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli 1) kuvata kouluuntulotarkastuksen toteuttamista, sisältöä ja terveydenhoitajien tietämystä koulutulokkaasta ja hänen perheestään, 2) kehittää terveydenhoitajan ja koulutulokkaan välistä terveyskeskustelua kouluuntulotarkastuksen menetelmänä, 3) tutkia terveyskeskustelussa saatavien tietojen perusteella koulutulokkaan terveyttä, sekä 4) esittää suositus kouluuntulotarkastusten kehittämiseksi. Tutkimus oli kolmiosainen. Kouluuntulotarkastuskyselyssä selvitettiin terveyskeskuksilta saatujen tietojen perusteella kouluuntulotarkastusten nykytilaa. Terveydenhoitajakyselyssä kartoitettiin kouluuntulotarkastuksia terveydenhoitajien näkökulmasta. Terveyskeskustelututkimus oli terveydenhoitajan ja koulutulokkaan välinen keskustelu, jossa oli 1820 koulutulokasta Espoosta, Turusta ja Keski-Suomen läänistä. Kolme objektiivisen (ulkopuolisen arvioiman) terveyden muuttujaa olivat: 1. pitkäaikaissairaudet, 2. allergia ja 3. lihavuus. Kolme subjektiivisen (itse koetun) terveyden muuttujaa olivat: 1. päivittäinen oireisuus (päänsärky, vatsakipu, väsymys, univaikeudet), 2. yleisarvio omasta terveydestä huono sekä 3. erittäin huonoksi koettu terveys (päivittäisiä oireita ja yleisarvio omasta terveydestä huono). Terveyttä selittävinä tekijöinä olivat kotiolot (iltapäivähoito; huolenpito, johon sisältyivät ateriointitottumukset, hygienia, nukkumaanmeno ja vanhemmilta saatu hellyys; sisällä tupakointi), kouluolot, lapseen liittyvät omakohtaiset tekijät (harrastukset, tunteiden tunnistaminen, käsitys itsestään hyvänä, kotiin liittyvät huolet) ja sosiodemografiset tekijät (asuinalue, perhetyyppi, työttömyys ja sisarusasema).
Vuosina 1996 – 98 kouluuntulotarkastusten toteuttamisessa ei Suomessa ollut yhtenäistä linjaa. Ajankohta, toteuttamispaikka ja tarkastukseen osallistuvat henkilöt vaihtelivat runsaasti lääneittäin ja terveyskeskuksittain. Vajaalla kymmenesosalla terveydenhoitajista oppilaiden lukumäärä suhteutettuna kouluterveydenhuoltoon varattuun työaikaan ylitti 1990-luvun alussa valmistuneen asiantuntijasuosituksen enimmäismäärän. Terveydenhoitajien tiedot lapsesta ja hänen perheestään vaihtelivat paljon. Parhaat tiedot katsoivat omaavansa ne terveydenhoitajat, jotka olivat olleet pitkään kouluterveydenhuollossa ja työskentelivät myös lastenneuvolassa. Enemmistö terveydenhoitajista arvioi hyviksi tietonsa lapsen terveydestä ja koulunkäynnistä. Sen sijaan merkittävä osa koki puutteita tiedoissaan perheen asioista kuten vanhempien pitkäaikaissairauksista, tupakoinnista, päihde- ja mielenterveysongelmista.
Neljännes lapsista oli yksin iltapäivisin, ainoat lapset muita enemmän. Huolenpito oli yleensä hyvä, joskin pojilla tyttöjä huonompaa. Joka kymmenennen lapsen kodissa tupakoitiin, ei-biologisten vanhempien ja yksinhuoltajien perheissä kaksi kertaa yleisemmin kuin biologisten vanhempien perheissä. Työttömien perheissä tupakoitiin kolme kertaa yleisemmin kuin työssäkäyvien perheissä. Tytöt viihtyivät koulussa poikia paremmin. Koulukiusaamisen kohteena oli ollut 20 % tytöistä ja 30 % pojista. Harrastaminen oli yleistä, vain viidenneksellä ei ollut harrastuksia. Työttömien lapsilla oli harrastuksia muita vähemmän. Jalkapallo oli pojilla ja jumppa tytöillä suosituin laji. Suurin osa lapsista osasi kuvata tunteitaan sekä sanoa, missä asiassa on mielestään oikein hyvä. Pojat kokivat olevansa hyviä liikunnassa useammin kuin tytöt ja tytöt kokivat olevansa hyviä lukuaineissa yleisemmin kuin pojat. Noin 40 % lapsista raportoi kotiin liittyviä huolia.
Yli puolella lapsista todettiin tässä tutkimuksessa mitattuja terveysongelmia, pojilla (59 %) hieman yleisemmin kuin tytöillä (54 %). Joka kymmenennellä oli pitkäaikaissairaus, yleisimmin astma (3 %). Allergiaa oli joka viidennellä. Lihavia oli 13 %. Vajaalla kolmasosalla oli lähes päivittäin ainakin yksi neljästä oireesta. Oman terveytensä arvioi keskinkertaiseksi tai huonoksi 13 %. Erittäin huonoksi terveytensä koki 6 % lapsista. Subjektiivisessa terveydessä ei ollut eroja tyttöjen ja poikien välillä. Huonoa subjektiivista terveyttä selittivät: sosio-demografinen asema (asuinalue, työttömyys, perhetyyppi ei-biologiset vanhemmat, sisarusasema muu kuin ainut lapsi), kotiolot (huono huolenpito, sisällä tupakointi) huono kouluviihtyvyys ja lapsen kokemat kotihuolet. Kaikkein tärkein huonon subjektiivisen terveyden selittäjä oli huono kouluviihtyvyys. Kouluun liittyvien tekijöiden voimakas yhteys subjektiivisiin terveysongelmiin antaa aihetta jatkossa paneutua tarkemmin niiden vaikutukseen koulunsa aloittavan lapsen terveyteen.
Terveydenhoitajan ja lapsen välinen terveyskeskustelu sopi hyvin kouluuntulotarkastuksen menetelmäksi. Terveydenhoitajat kokivat sen tukevan työtään ja systematisoivan oppilaiden seurannan kannalta tärkeän tiedon keruuta. Lapset osasivat vastata subjektiivista terveyttä kuvaaviin kysymyksiin.
Kouluuntulotarkastuksen tulisi olla kolmivaiheinen. Ensimmäinen osa on lastenneuvolan tietojen ja hoitosuunnitelmien siirtäminen kouluterveydenhuollolle. Toisena vaiheena on lapsen, vanhempien ja kouluterveydenhoitajan tapaamisena toteutuva määräaikaistarkastus ennen koulun alkua. Kolmanneksi osaksi esitetään terveydenhoitajan ja lapsen välistä terveyskeskustelua ensimmäisen luokan keväällä. Sen tulisi sisältää tässä tutkimuksessa relevanteiksi tiedoiksi osoittautuneita kysymyksiä kuten subjektiivinen terveys (yleisarvio omasta terveydestä ja oireet), kouluolot (koulunkäynnistä pitäminen, kiusaaminen, luokan ilmapiiri, oppiminen, työtehtävien määrä, opettajasta pitäminen, ystävät, kouluruuan syönti, koulumatkapelot), kotiolot (kotiin liittyvät huolet, hellyys ja huolenpito kotona sekä vanhempien tupakointi) sekä myös kysymyksiä lapsen harrastuksista ja tunteista (ilot, surut ja pelot).
