Alati kovenevan työelämän ja aktiiviväestön yhtäaikaisen ikääntymisen seurauksena sairauspoissaoloista on muodostumassa haaste ja uhka yhä useammille organisaatioille. Sairauspoissaolot ovat myös yksi yleisimmin väärinkäytetyistä sosiaaliturvan muodoista.

Välinpitämättömyys sairauspoissaolojen suhteen on tuhoisaa paitsi yritykselle ja yhteiskunnalle, myös sairastelevalle itselleen. Sairauspoissaolot voivat olla organisaation johdolle kuitenkin myös tärkeää ohjausinformaatiota ja keino huolehtia jäsenistään. Sairauspoissaolot ovat hyvä yksilö- ja yhteisötason kuumemittari osoittamaan, että jotakin on pielessä ja korjattava. Suomessa onkin viime vuosina herätty etsimään mahdollisuuksia sairauspoissaolojen hallitsemiseksi.

Teoksessa esitellään toimiviksi osoittautuneita keinoja hallita ja vähentää sairauspoissaolojen määrää. Sairauspoissaolojen tehokkaassa hallinnassa tarvitaan seuranta- ja raportointijärjestelmä, joka tuottaa luotettavaa ja vertailukelpoista poissaolotietoa, ja osaamista näiden tietojen tulkintaan. Työnantajan pitää kyetä puuttumaan sairauspoissaolo-ongelmiin jo varhaisessa vaiheessa. Niinpä lähiesimiehet pitää kouluttaa ja voimaannuttaa toimimaan poissaolojen suhteen. Heidän pitää myös opastaa menettelemään oikein erilaisissa hankaliksi koetuissa tilanteissa, joissa sairasteluun liittyy mm. päihdeongelma, mielenterveysongelma, uupuminen tai työhaluttomuus. Työterveyshuollolla pitää olla sairauspoissaolo-käytäntö. Sairauspoissaolojen suurta määrää aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät organisaatiossa, työ-ympäristössä tai työpaikan kulttuurissa pitää pystyä tunnistamaan. Näin sairaus-poissaolojen hallinta laajenee työhyvinvointitoiminnaksi.

Teokseen on myös koottu tietoa siitä, mitä sairauspoissaolot itse asiassa ovat, miten lyhyet ja pitkät lomat eroavat toisistaan, mihin muihin tekijöihin sairauslomat liittyvät jne.