Seitsemättä kertaa valitun vuoden sotakirja tittelin vei jo toisen kerran peräkkäin pitkänlinjan kirjailija Seppo Porvali teoksella "Tuomas Gerdt, Viimeinen ritari".

”Gerdtiin tutustuin enoni kautta vuonna 1983. Gerdt on todellinen vanhanajan herrasmies, jonka kanssa on aina ilo keskustella. Vuosien varrella tapasimme useinkin. Itse hän vähätteli tekemisiään rintamalla. Hänen mielestään Siiranmäen todelliset sankarit olivat sotamies Eero Seppänen ja kapteeni Aimo Raassina, jolle ristiä ei koskaan myönnetty. Esitettiin kylläkin” Porvali kertoo.


Tuomas Gerdt nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi syyskuussa 1942. Sodanajan korkeimman kunniamerkin saamiseen vaikutti muun muassa se, että hän kantoi keskellä ankaraa taistelua kuolettavasti haavoittuneen komppanianpäällikkönsä, kapteeni Caj Tofferin selässään turvaan haavoittuen myöhemmin myös itse. Toffer kuoli haavoihinsa, mutta kapteenin leski kävi sotasairaalassa kiittämässä Gerdtiä henkilökohtaisesti tämän uhrautuvasta teosta miehensä hyväksi.

Sota-aikana Gerdt haavoittui kolmasti, viimeisen kerran kesällä 1944, jolloin hän Siiranmäen ankarissa puolustustaisteluissa upseerina johti omaa jääkärijoukkuetta.


Viimeinen ritari on Seppo Porvalin 29 teos. Seppo Porvali on kirjoittanut paljon Mannerheim-ristin ritareista. ”Mannerheim-ristiä arvostetaan kaikkialla maailmassa erittäin korkealle, sen takia, että sitä jaettiin niin vähän, ainoastaan 191 kappaletta. Porvali jatkaa.



Vuonna 1987 ilmestynyt esikoisteos Panssarikauhu kertoi Porvalin enosta Eero Seppäsestä, joka lähti 18-vuotiaana sotaan ja nimitettiin ritariksi vuotta myöhemmin. Seppänen taisteli Siiranmäessä, missä Gerdtkin. Myöhemmin he ystävystyivät.