Suomen Ilmailutarhan eli ilmavoimien voidaan katsoa syntyneen
maassamme 6. maaliskuuta 1918, jolloin luutnantti Kindberg lensi
Ruotsista kreivi Eric von Rosenin lahjoittaman koneen Vaasaan.

Huutavasta kalustopulasta huolimatta 1920-luku oli lentäjille ja mekaanikoille
varsin romanttista aikaa. Elettiin kieltolain varjossa. Vesikoneiden
harjoituslennot suuntautuivat yhä useammin etelään, Suomenlahdelle,
missä aluevesirajan tuntumassa kellui useita virolaisia pirtulaivoja. Kone
laskeutui aluksen viereen, lentäjät tekivät asianmukaisen ”tankkauksen”
ja palasivat tukikohtaan mieli korkealla. Kerhojen suljetuissa tiloissa tehtiin
kristillinen tasajako, eikä vapaa-ajan ongelmia ollut.

Vaikka itse puolustusneuvoston puheenjohtaja, kenraali Mannerheim
kantoi suurta huolta ilmavoimiemme kehityksestä, niin 12 vuoden ajan
tällä puolustushaaralla oli kuusi eri komentajaa, jotka olivat asiantuntemattomia,
ilmavoimien ulkopuolelta nimettyjä upseereita. Heidän toimestaan
Suomelle haalittiin ympäri Eurooppaa lukematon määrä jo valmiiksi vanhentuneita
ja erityyppisiä koneita, joiden taistelukelpoisuus oli yhtä tyhjän
kanssa. Hankintoihin sisältyi myös tietty määrä suoranaista korruptiota.