Kalle Päätalon sota alkoi lossimiehenä Romppasensalmella, mistä hän siirtyi pioneerikoulutukseen Korialle joulukuun 1939 lopulla. Jatkosodassa Kalle kuului kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon III Armeijakunnan Jalkaväkirykmentti 53:een, jonka komentajana toimi everstiluutnantti Jussi Turtola. Suomalaiset etenivät saksalaisten aseveljien rinnalla syvälle Vienan korpeen tavoitteena Louhi ja Muurmannin rata.

Venäläiset pistivät kovan kovaa vastaan. Kohtalokkaassa vastahyökkäyksessä Kalle haavoittui vaikeasti jääden loppuiäkseen invalidiksi. Hän oli jo sotasairaalassa kuullessaan, että JR 53 oli joutunut mottiin. Jussi Turtola kaatui. Kalle toipui, ja määrättiin Siiranmäellä Karjalan kannaksella sijaitsevan vankileirin talousaliupseeriksi. Piikkilanka-aitauksen takana ei ollut venäläisiä sotavankeja, vaan suomalaisia sotilaskarkureita, murhamiehiä ja huijareita.

Kirjailija Seppo Porvalin 32. teoksessa Kersantti Kalle Päätalo, menestyskirjailijan sota kerrotaan laajasti ja historian taustaa vasten niistä olosuhteista, joissa tuleva menestyskirjailija vietti sotavuotensa ja millaisissa tehtävissä. Vastataan myös kysymykseen: miksi Kalle joutui mukaan epätoivoiseen hyökkäykseen Vienan korvessa Kapustnajajoen varrella elokuussa 1941.

Seppo Porvali oli Kalle Päätalon hyvä ystävä. Hän on aikaisemmin kirjoittanut teoksen Kalle Päätalo, Ison miehen savotta.