Talvisodan syttyessä 30.11.1939 jäi rajan pinnasta evakuoimatta noin 1700 suomussalmelaista. Erityisesti Juntusrannan tienoille jäi paljon ihmisiä elämään miehitetylle alueelle. Elettiin pystykorvakiväärin ja rotanhäntäpistimen välissä.

Kun oikeaa tietoa ei saatu ja taistelujen äänet kuuluivat yhä lännempää, syntyi neuvostopropagandan avustuksella kuva, että koko Suomi joutuu vihollisen valtaan.

On osaltaan ymmärrettävää, että joukko suomussalmelaisia ryhtyi yhteistoimintaan valloittajien kanssa.

Tätä vaihetta ei kestänyt kauan. Jo vuoden 1940 alussa ryhdyttiin suomussalmelaisia siirtämään Kintismän metsätyöleirille Kalevalan piiriin. Noin 250 henkilöä koki siviilisotavangin kohtalon.

Kun vangit palautettiin Suomeen kesäkuun alussa, heidät kuljetettiin Paltamoon Mieslahden opistolle karanteenileirille. Siellä heitä hoidettiin, ruokittiin ja kuulusteltiin.

Kaikkiaan 27 suomussalmelaista tuomittiin maanpetoksesta pitkiin vankeusrangaistuksiin, joita sovittamaan heidät kuljetettiin Sotavankileirille n:o 2, Karvian yliopistoon, kuten leikkisästi sanottiin.

Tästä harvinaislaatuisesta tapahtumasarjasta kertoo Seppo Kämäräisen kirja Mieslahden opistolta Karvian yliopistoon. Kirja on itsenäinen jatko teokselle Talvisodan toiset kasvot (Myllylahti 2011).