"Siinä tarvitaan voimaa, sisua ja iskunkestävyyttä, ja sitä jumala paratkoon juuri työläisen tulee omata tässä elämän taistelussa."
Kun Ilmari Huttunen, Työväen Urheiluliiton (TUL) nyrkkeilyn alullepanija ja liiton nyrkkeilyjaoston ensimmäinen puheenjohtaja, vuonna 1924 lausui yllä siteeratut sanat, nyrkkeily oli paraikaa valloittamassa Suomen urheiluelämää, ja se saavuttikin urheilijoiden ja yleisön suosion tavalla, johon tuskin mikään toinen urheilumuoto on maassamme koskaan yltänyt. Etenkin Työväen Urheiluliitossa nyrkkeily otettiin innolla vastaan, ja muutamassa vuodessa nyrkkeily ponkaisi tyhjyydestä liiton kilpailutilastojen kärkipäähän. Nyrkkeily on sittemmin aina ollut yksi TUL:n näkyvimmistä ja menestyksekkäimmistä urheilumuodoista, käytettiin sitten mittapuuna kilpailutoiminnan määrää, harrastuksen laajuutta, voittoja kansainvälisissä kilpailuissa tai menestystä kamppailussa kotimaista kilpakumppania, porvarillista Suomen Nyrkkeilyliittoa vastaan. Niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin kilpakehissä ovat TUL:n nyrkkeilijät edustaneet voitokkaasti liittoaan ja maataan. Voimaa, sisua ja iskunkestävyyttä on TUL:n nyrkkeilyssä kysytty myös kehäköysien ulkopuolella: järjestötoiminnassa, neuvottelupöydässä ja julkisessa keskustelussa. Kun 1920-luvun jälkipuoliskolla kansainvälisen työläisurheilun suuntariidat sosialidemokraattien ja kommunistien välillä rantautuivat myös Suomeen, olivat liiton nyrkkeilijät ja nyrkkeilyjaosto kamppailun eturintamassa. Nyrkkeily on aina ollut myös hyvin kiistelty urheilumuoto, ja vaikka Ilmari Huttunen voimakkaasti korosti sen olevan ennen kaikkea työväenluokkaisille nuorukaisille sopivaa urheilua, ei sitä omassakaan liitossa aina ole hyväksytty.

Tässä kirjassani valaisen TUL:n nyrkkeilyn historiaa 1920- ja 1930- luvuilla, ensimmäistä iskuista talvisodan syksyyn 1939. Ajalle antoi omanlaisen leimansa suomalaisen urheilun jyrkkä kahtiajako yhtäältä porvarilliseen urheiluun ja toisaalta työläisurheiluun. Ja siinä missä porvarilliset urheilijat niittivät maallemme mainetta ja kunniaa olympiakisoissa, samaa tekivät TUL:n urheilijat – nyrkkeilijät mukaan luettuna – 1920- ja 1930- luvuilla pidetyissä kolmissa työläisolympialaisissa. Kirjani on täydennetty, korjattu ja kuvin varustettu versio vuonna 2009 julkaisemastani opuksesta Työväen Urheiluliiton nyrkkeilyn historia. Osa 1: Ensi-iskuista sotavuosiin.