Hyvä kolumni ei ole mielipidekirjoitus, koska mielipidekirjoituksella ei ole journalistista arvoa. Perustellulla näkemyksellä (eli kolumnilla) sen sijaan on! Seppänen on usein eri mieltä kuin valtavirta. Hän sanoo ääneen sen, mitä monet vain ajattelevat tai eivät ole vielä ehtineet tulla ajatelleeksi. Seppänen ei nuoleskele kollegoitaan eikä talouden ja politiikan päättäjiä. Hän arvostelee tarvittaessa presidenttiä ja muita auktoriteetteja, kyseenalaistaa suomalaisen vanhustenhoidon ja paljastaa olevansa keltaisista post-it-lapuista riippuvainen. Hän kirjoittaa tavalliselle lukijalle vakavista asioista niin, että lukiessa alkaa hymyilyttää. Joskus jopa naurattaa. Hän löytää omaperäisiä näkökulmia tuttuihin asioihin.

Kolumneissa näkyy Seppäsen yleissivistys. Hänen kirjoitustensa tarkkuus ja humoristinen sävy miellyttivät myös Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon raatia vuonna 2006, jolloin hänet valittiin Vuoden journalistiksi. Edellisenä vuonna hän oli saanut Aikakauslehtien Päätoimittajien yhdistyksen Julius-palkinnon.

Seppänen saa eniten palautetta kolumneista, jotka koskettavat lukijoiden arkea. Aina suosittuja aiheita ovat pomojen kelvottomuus, sähköpostin sietämättömyys ja tuoreimpien johtamisoppien kaapuun kääritty työpaikkakiusaaminen. Myös vallanpitäjät kehuvat häntä, mikä on Seppäsen mielestä hyvä, koska päätoimittajia kuuluukin mielistellä.