Liisa Seppänen on haastatellut seitsemää suomalaista, joita suru on satuttanut kipeästi. Tärkeä ihminen kuoli. Tapahtuma muutti heitä syvästi, mutta he ovat selviytyneet. Jokaista surukertomusta seuraa hengähdystaukona ja syventelynä kirjailijan oma, lyhyt pohdinta.

Teos edustaa hengellistä elämäntaitoa parhaimmillaan: tyrkyttämättä mitään se antaa näkökulmia, jotka auttavat surevaa tai surevan lähellä elävää jäsentämään kokemaansa uudella tavalla. Kirjailijan sanoin: "On suuri lahja saada tutustua kuolemaan ennen kuin oma lähtemisen aika koittaa. - Kuoleman ja surun tarinat synnyttävät myös syvää iloa ja kiitollisuutta itse elämästä."