Lucius Annaeus Seneca (n. 4 eKr.-65 jKr.), roomalainen stoalainen filosofi ja yksi antiikin merkittävimmistä ajattelijoista, tunnetaan paitsi tuotteliaana proosa- ja näytelmäkirjailijana, tiede- ja valtiomiehenä myös keisari Neron opettajana ja neuvonantajana, joka lopulta joutui tekemään itsemurhan tämän käskystä.
Senecan filosofisen tuotannon kirkkain helmi on hänen kosmopoliittinen ihmisrakkauden osoituksensa ja testamenttinsa, moraalia ja etiikkaa käsittelevä Kirjeet Luciliukselle (Epistulae morales ad Lucilium). Näissä ystävälleen viimeisinä vuosinaan osoittamissaan - epämuodollisissa mutta retorisesti loistokkaissa, lämminhenkisissä mutta aiheiltaan vakavissa - kirjeissään Seneca etsii stoalaisuudelle uskollisesti keinoja hyveen, viisauden ja onnellisuuden saavuttamiseksi, luonnon mukaisen elämäntavan löytämiseksi ja kuolemanpelon voittamiseksi. Suvaitsevaan ja epädogmaattiseen tyyliinsä Seneca lainaa myös kilpailevien koulukuntien ajattelijoita, ja hänen kirjeensä ovatkin yksi tärkeimmistä stoalaisen ja hellenistisen filosofian lähteistä. Kaikkine yläluokan elostelua ja rappiota säälimättä kurittavine kaskuineen ne avaavat myös kiehtovan ikkunan roomalaisen arkeen ja historiaan.
Kirjeet Luciliukselle on humanismin ikuinen klassikko, jonka filosofia ja jälkipolville suunnatut elämänohjeet ja neuvot ovat edelleen y tä ajankohtaisia kuin varhaisen keisariajan Roomassa.