Sebastian Junger vietti 15 kuukautta amerikkalaisen sotilasjoukkueen mukana Afganistanin pahimmassa paikassa, Taleban-sotilaita vilisevässä Korengalin laaksossa. Vihollinen voi iskeä mistä vain, mihin aikaan tahansa.
Junger tavoittaa nuorten sotilaiden pelot ja toiveet, ilot ja surut. Päivät täyttyvät partioretkistä, tienvarsipommien varomisesta ja väijytyksistä, kuten myös monista kaveruutta henkivistä rituaaleista. Jungerin reportaasi kertoo Afganistanista, mutta myös laajemmin sodasta itsestään. Kirja ei politikoi eikä ota kantaa Afganistanin miehityksen oikeutukseen, vaan keskittyy kuvaamaan etulinjassa olevien sotilaiden arkea mahdollisimman suoraan ja realistisesti. Sen se tekee intensiivisesti kuin liukasliikkeinen jännäri. Jungerin reportaasi on silmiini osuneista amerikkalaisista Afganistanin sodan kuvauksista tähän mennessä paras esitys. Kokonaisuuden arvoa lisää runsas ja perinpohjaisesti käsiteltu oheistieto. Tietojen painoa kasvattavat Tim Hetheringtonin kuvat.