Suomen kansainvälisesti tunnetuin taidemaalari Helene Schjerfbeck (1862–1946) oli ahkera kirjeiden kirjoittaja. Kirjeissään hän pohti taiteilijan identiteettiään ja taiteellisen ilmaisun rajoja. Kirjeet avaavat yllättäviä näköaloja yksinäisen ja hauraan mutta samalla uhmakkaan taiteilijan omintakeiseen tuotantoon ja elämään.

Nyt yleisön ulottuville tulevat ensi kertaa Helene Schjerfbeckin 125 kirjettä taiteilijaystävä Maria Wiikille. Kirjeet ovat vuosilta 1907–1928, jolloin Schjerfbeck hylkäsi ranskalaisen maalauskäsityksen ja kehitti myöhäiskaudelleen tunnusomaisen taiteellisen ilmaisun.

Näinä vuosina Schjerfbeck eli eristäytyneenä taidepiireistä Hyvinkäällä ja Tammisaaressa ja haki ominta ilmaisutapaansa. Maria Wiikin ohella Schjerfbeck saattoi jakaa taidekäsityksensä taidemaalari Einar Reuterin (H. Ahtela) ja pian myös taidekauppias Gösta Stenmanin kanssa. Schjerfbeck alkoi kehitellä teemoja, jotka huipentuivat hänen 1930- ja 1940-lukujen omakuvissaan.

Schjerfbeck kirjaa ajatuksiaan maalaamisesta, toisista taiteilijoista, näyttelyihin liittyvästä ahdistuksesta, lukuelämyksistä ja kaipuusta Ranskaan – mutta myös ajoittaisista rahavaikeuksista, sairaudesta ja yksinäisyydestä. Kirjeet luovat ainutlaatuisen katsauksen kahden taiteilijattaren valintoihin erilaisissa elämäntilanteissa. Teoksessa on runsas kuvitus, joka koostuu Schjerfbeckin maalauksista.

Teoksen toimittaja Lena Holger on valinnut, järjestänyt ja kommentoinut kirjeet teokseen sekä laatinut taustoittavan johdannon. Holger on toiminut aikaisemmin Tukholman Nationalmuseumin maalaus- ja kuvanveisto-osaston yli-intendenttinä. Hän on tutkinut Helene Schjerfbeckin taiteilijuutta neljänkymmenen vuoden ajan, kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita hänestä ja tuottanut useita hänen teostensa näyttelyitä.

Kääntänyt: Laura Jänisniemi