New Yorkissa asuva, Iranilaisen isän ja newyorkinjuutalaisen äidin poika Said haaveilee skeittilaudasta, johon hänen äidillään ei ole kuitenkaan varaa. Vaan ei hätää, kommunistiäidin mielestä pian koittaa se päivä, jolloin skeittilaudatkin ovat ilmaisia, kunhan kapitalismi on vihdoin saatu kukistettua. Siihen asti on äidin mielestä koetettava saada ihmisten mielet heräämään ja valmistautumaan tähän uuteen todellisuuteen. Saidin isä jättää äidin ja perheensä ja matkustaa Iraniin vallankumousta avittamaan, äiti jakaa lentolehtisiä, käy kokouksissa ja mielenosoituksissa ja on aina sosialistisen työväenpuolueen käytettävissä. Teos on lämminhenkinen ja humoristinen kuvaus siitä, millaista oli kasvaa 1970-80-lukujen Yhdysvalloissa poliittisesti valtaväestöstä poikkeavien kommunistivanhempien lapsena.