Tämä kirja pohtii kriittisen pedagogiikan hengessä taidekasvatuksen tehtäviä ja sen uusiutuvia sisältöjä. Yhteiskunnan ja kulttuurin tilan näkeminen on kasvatuksen edellytys. Samalla yhteiskunnan on oltava myös kriittisen taidekasvatuksen kohde: hyväksymmekö kaiken sen, mitä kehityksen ja muutoksen sekä hyvinvointimme nimissä vaaditaan.

Kirja herättää myös kysymään, mikä on se arvo- ja tietoteoreettinen pohja, jolle ajattelu taidekasvatuksen tärkeästä tehtävästä perustuu. Sisältö antaa paljon niin käytännön opetustyötä tekeville kuin opettajankouluttajille ja opintojaan suorittaville opiskelijoille. Visuaalisen kulttuurin pulmallisten kysymysten pohdinnoillaan teos tarjoaa runsaasti ajattelemisen aihetta myös muille visuaalisen alan ammattilaisille.