Rajakangas sijaitsee kylien välisellä sydänmaalla. 1970-luvulla sinne valmistui kulkijoille avoin kämppä, paikallisessa murteessa pirtti, jota kirjan tekijätkin olivat koulupoikina rakentamassa. Pirtti on kirjan elämänmakuisten tarinoiden keskipiste.

Muutos melkein luonnontilaisista metsistä talousmetsiksi oli kuitenkin alkanut. Teitä pitkin tuli nykyaika, ja paluukuormina lähtivät puut. Maaperän ojitukset katkoivat polut ja kuivasivat nevat. Tiivis rakentajaporukka hajaantui, mutta pirtti veti puoleensa.

Metsä ei kuollut. Entisen kaltaista siitä ei tullut, pienemmistä avosoista tuli metsiä, polut hävisivät. Eläinlajeja hävisi, sopeutui, joku jopa hyötyi uudistuksesta. Hirvikanta lisääntyi ja metsäkauris levittäytyi alueelle. Saalismäärä houkutteli suurpetoja, joita eivät edes vanhat tarinat tunteneet.

Syksyn kuulaassa ilmassa kaikuu jänistä ajavan koiran kiihkeän äänen sijaan useammin hirvikoiran kumea haukku. Pirtin nokisessa pannussa keitetty kahvi maistuu seuraavalle sukupolvelle, ja lennokkaat selostukset höystävät iltaa...