Kun poikkeustila julistettiin 16. maaliskuuta, Suomi aloitti matkan tuntemattomaan. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Saska Saarikoski osti suuren mustan vihon ja alkoi pitää korona-ajan päiväkirjaa.

16.3: Toimitus kokoontui yhdessä katsomaan hallituksen mustia naisia. Hautajaistunnelma. Kokoontumiset kielletään, koulut suljetaan. Uusi sana: social distancing, sosiaalinen etääntyminen. ”Koko maailmasta on tulossa suomalainen”, joku sanoi, mutta kukaan ei nauranut. Nyt se on alkanut.

Vihkoon kertyi huomioita muuttuneesta arjesta, tarinoita tavatuista ihmisistä ja pohdiskelua siitä, mitä tämä kaikki merkitsee. Niiden pohjalta syntyivät myös Saarikosken Poikkeustila-kolumnit, joita hän julkaisi joka päivä Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

Tässä kirjassa esiintyvät koronakevään hahmot Huolettomasta Hunsvotista masentuneeseen pornokauppiaaseen ja vihaisista seiskakymppisistä päiväkirjan pitäjän äitiin, joka tietää kaiken sarjamurhaajista. Mukana on myös monta asiantuntijaa, jotka tuntuvat vain olevan koronasta keskenään kovin eri mieltä. Välillä päiväkirjan pitäjä miettii myös itseään: ”Alkuiltapäivästä minulla on usein sellainen olo kuin en olisi ollenkaan sairas, ja sehän voi olla merkki oireettomasta koronasta.”

Tässä kirjassa seurataan koronakevään dramaattisia päiviä samaan aikaan kun ne tapahtuvat – kun emme vielä tiedä, miten kaikki päättyy. Teos on siis elävää historiaa ja muisto ajalta, jota emme olisi halunneet kokea, mutta jota emme tule koskaan unohtamaan.