Periproteettinen (tekonivelen ympärille tuleva) lonkkamurtuma on harvinainen tekonivelkirurgian komplikaatio. Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä riskitekijöitä ja laskea insidenssi näille murtumille. Väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä. Kahdessa ensimmäisessä osatyössä käytettiin tapaus-verrokki menetelmää. Kolmas osatyö oli seurantatutkimus, jossa periproteettisen murtuman leikkaushoidon jälkeiset komplikaatiot kartoitettiin. Neljännessä osatyössä käytettiin tekonivelrekisteriä periproteettisten murtumien määrän ja insidenssin laskemiseksi. Verrattuna muihin tekonivelleikkauksen indikaatioihin, lonkkamurtuman todettiin lisäävän riskiä saada myöhemmin peiproteettinen murtuma. Kun tutkimukseen sisällytettiin kaikki tekonivelleikkauksen indikaatiot, iän, BMI:n tai proteesityypin ei todettu vaikuttavan murtumariskiin. Sen sijaan tutkittaessa vain lonkkamurtuman vuoksi tekonivelleikkauksessa olleita potilaita, sekä alle 70 vuoden ikä, että kiilamainen, kiiltäväpintainen proteesi nostivat periproteettisen murtuman riskiä. Lonkan nivelrikkopotilailla minkään proteesityypin ei todettu lisäävän riskiä periproteettiselle murtumalle, mutta aineistossamme miehillä riski murtumalle oli suurempi kuin naisilla. Rekisteriin ilmoitettujen,uusintaleikattujen periproteettisten murtumien määrä on noussut vuosina 1990-1999. Kuitenkin uusintaleikattujen periroteettisten murtumien insidenssi on samaan aikaan laskenut lonkan nivelrikkopotilailla. Seurantatutkimuksessa periproteettisen murtuman vuoksi leikatuilla potilailla oli paljon komplikaatioita ja kuolleisuus oli suuri. Tutkimuksessa löydettiin uusia riskitekijöitä periproteettiselle murtumalle. Huomattavin löydös oli se, että lonkkamurtumapotilailla on muita tekonivelpotilaita suurempi riski saada periproteettinen murtuma. Kiilamaisen, kiiltäväpintaisen Exeter-proteesin todettiin myös lisäävän periproteettisen murtuman riskiä lonkkamurtumapotilailla. Tutkimuksen perusteella suositellaan myös lonkkamurtumien hoidossa käytettävien tekonivelten sisällyttämistä tekonivelrekisteriin eri proteesityyppien riittävän tarkan seurannan järjestämiseksi.