Rakennushommat loppuvat taas kerran, ja ansiosidonnaiselle joutunut Asko siirtyy Morottajan Teboilin baariin, tuttuun äijäporukkaan. Ilta jatkuu Safari-pubissa, ja ennen kuin Asko huomaakaan, ryyppyputki on hyvässä vauhdissa.

Mutta mitä tulikaan juovuspäissä tehtyä? Voiko olla totta, että Asko tilasi Volodjalta naisen Murmanskista? Niin Volodja väittää toimittaessaan Askon kotimökin pihaan sipsakan Ninan kukkakasseineen. Viisisataa viikko, niin sovittiin. Tuhat yhteensä! Ja viinapullo kaupan päälle!

Siinä sitä on Askolla Ansiosidonnaista, kaverit veistelevät Ninan nähdessään. Asko itse on niin häkeltynyt ettei uskalla Ninaa paljon vilkuilla. Mutta vähän kerrassaan katseet käyvät pitemmiksi. Paljon ei puhuta, mutta sanoittakin voi sanoa paljon. Ainakin Lapissa...

Ansiosidonnainen on aivan mainio pienoisromaani. Se on lakoninen, surullinen ja hauska, kaikkea yhtä aikaa. Se kertoo miehen suhteesta työhön ja varsinkin sen puutteeseen, alkoholiin ja varsinkin sen puutteeseen. Ja varsinkin naisiin.