Yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde pohjautuu yhteisyyden tunteelle, jonka sanotaan pitävän yhteiskunnat koossa. Perinteisesti ihmiset mieltävät yhteisöksi perheen, suvun, kylän ja heimon. Usein kuulee puhuttavan yhteisöjen voimasta ja nykyisin myös yhteisöllisyyden murenemisesta. Yhteisöjen tarkastelu monesta näkökulmasta ja erilaisin ottein on ajankohtaista aikana, jolloin yhteisöllisyyden nähdään yhtäältä vähentyneen radikaalisti ja toisaalta siitä haetaan ratkaisuja lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin ja yksilön ongelmiin. Jotta yhteisöjen ja yhteisöllisyyden voimaa voitaisiin ymmärtää ja hyödyntää, on tärkeää tiedostaa, miten ne toimivat.
Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä -teoksessa kuvataan erilaisia lähestymistapoja yhteisöllisyyteen ja tarkastellaan niiden taustalla olevia teoreettismetodologisia kysymyksiä. Teoksen artikkeleissa avataan yhteisöllisyyttä sosiaalityössä useista näkökulmista ja erialaisissa yhteyksissä. Viime vuosina palveluissa on sovellettu yhä aktiivisemmin erilaisia yhteisösosiaalityön käytäntöjä ja toimintamallien kirjo on muodostunut laajaksi. Läheisneuvonpidon koollekutsujat, verkostokonsultit, kliinikot, työnohjaajat, terapeutit ja monet muut ammattilaiset järjestävät tapaamisia, joissa osallistujien vuorovaikutuksella ja yhteistoiminnalla on keskeinen merkitys. Kirjan artikkeleissa yhteisöllisyyteen paneudutaan sosiaalityön erilaisten kohdeilmiöiden ja käytäntöjen läpi. Teoksessa tulee näkyväksi yhteisöllisyys teoreettisina, käsitteellisinä, menetelmällisinä, käytännöllisinä, ajallisina ja kulttuurisensitiivisinä sovelluksina.
Tämä ajankohtainen teos palvelee niin sosiaalityön opetusta, tutkimusta kuin käytäntöjen kehittämistä. Kirjasta hyötyvät akateemiset tutkijat, opettajat ja opiskelijat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset.