Lappi oli pitkästä kokemuksestaan tullut huomaamaan, että sellaiset kivet olivat väkeviä ja pyhiä ja antoivat tarvittaessa voimaa ja apua, kun vain osasi oikein pyytää.

SAMULI PAULAHARHU on yksi Suomen merkittävimmistä kansanperinteen kerääjistä. Hän tallensi maailman, jota ei enää ole. Paulaharjun yksi suurimmista elämäntöistä liittyy Lappiin. Hän kulki Lappia ristiin rastiin vuosikymmenten aikana ja tallensi varsinkin saamelaista suullista perinnettä. Paulaharju myös piirsi ja valokuvasi keruumatkoillaan ja loi siten upean kuvakokoelman.

Vuonna 1932 julkaistu SEITOJA JA SEIDAN PALVONTAA on upea osoitus Paulaharjun kunnioituksesta saamelaisia ja heidän pyhiä paikkojaan kohtaan.

Samuli Paulaharju (1875– 1944 Oulu) oli kansakoulunopettaja, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Paulaharju oli myös merkittävä suomalainen valokuvaaja.
Paulaharju tapasi ihmisiä, haastatteli heitä ja kirjoitti muistiin tuhansia sivuja vanhojen kertomuksia entisistä tavoista, taioista ja tapahtumista yli neljänkymmenen vuoden aikana. Paulaharju otti myös keruumatkoillaan runsaasti valokuvia, ja hän piirsi taidokkaasti kohteita ja vanhoja esineitä. Matkat hän teki vuodesta toiseen pääosin jalan – satoja, jopa tuhat kilometriä kesässä.

Elämänsä aikana Paulaharju julkaisi kymmeniä teoksia ja satoja lehtijuttuja, ja hän oli Suomen tuotteliaimpia kirjailijoita. Sekä Paulaharjun kuvaileva että suoremmin kansatieteellinen tuotanto nauttii suurta arvostusta, ja hänen kirjoistaan ilmestyy uusia painoksia.