Samuel Monkin kolme trilleriä yhteisniteenä. Ensimmäisessä kirjassa Palkkatappajan päiväkirja suomalainen uhkapeluri oli ottanut pelinimekseen Temudzin, Tsingis-kaanin mukaan. Kun pelivelat olivat jo niin suuret, että niistä oli mahdoton selvitä, Temudzin ryhtyi huumekuriiriksi. Ja kun alamäki alkoi lähestyä umpikujaa, hänet pelasti espanjalainen Syntisten veljien veljeskunta. Uskonnon harjoittaminen toimi pelkkänä kulissina. Veljeskunta oli peiteorganisaatio, jonka tarkoituksena oli värvätä uusi palkkatappaja riveihinsä.

Toisessa kirjassa Tuhon avaimet veljeskunta on muuttanut viinitilallisiksi Ranskaan unohtaakseen vanhan elämänsä. Historia kuitenkin vainoaa, ja ensimmäinen vihollinen on yritysjohtajien pedofiilirinki, joka on kaapannut veljeskuntalaisen siskontyttären. Mikään rangaistus ei ole riittävän suuri paskiaisille, jotka käyttävät hyväkseen lapsia.

Kolmannessa osassa Pelon kasvot valmistellaan täydenkuunjuhlaa uskonlahkossa, johon veljeskunnan arkkivihollinen, katolisen kirkon kardinaali Vermont on liittynyt saatuaan lähtöpassit Napolin arkkipiispan tehtävästä. Lopussa selviää myös, miten käy amsterdamilaisen prostituoidun Heatherin, johon Temudzin päättää ottaa yhteyttä veljeskunnan rivien harvennuttua ja palkkatappajan haaveillessa jo eläkepäivistä Australian Manly Beachillä.