Helsingin Kamarikuoro
Nils Schweckendiek, kapellimestari
Sampo Haapamäki (1979–): Maailmamaa
Antti Auvinen (1974–): Obviously Foreign Infantry
Uudella julkaisulla Nils Schweckendiekin johtama Helsingin Kamarikuoro esittelee kahden 1970-luvun sukupolven huomattavimpiin kuuluvien suomalaisen modernistisäveltäjän vokaalimusiikkia.
Sampo Haapamäki (s. 1979) on tullut tunnetuksi mikrotonaalisen musiikin innovaatioistaan. Hänen musiikkiaan leimaa kiinnostus tiukkoihin ja selkeästi hahmotettaviin prosesseihin – huolella rakennettuihin nousuihin ja laskuihin, kiihdytyksiin ja hidastuksiin, tekstuurin paksuntamiseen ja ohentamiseen. Maailmamaa (2010) on hänen ensimmäinen kuoroteoksensa, 40-minuuttinen teos 16 laulajalle ja äänitiedostoille. Teos luotaa eri maailmankuvien välisiä ristiriitoja: nationalistisen ja globaalin, protektionistisen ja kansainvälisen. Haapamäki kuvaa nationalismia suomalaisesta näkökulmasta: teoksen pääasiallisena tekstinä on säveltäjän kirjoittama surrealistinen runo Aistit, jossa viitataan useisiin suomalaisiin stereotyyppeihin ja kansallismielisiin sävelteoksiin. Kansainvälisyyttä edustavat esiäänitetyt nauhat, joissa käytetään muun muassa Haapamäen runon käännöksiä 14 eri kielelle.
Antti Auvinen (s. 1974) säveltää musiikkia, joka haastaa pohtimaan musiikin äänten ja hälyn välistä rajankäyntiä, sillä hän käyttää hälyä oleellisena osana musiikillista ilmaisuaan. Erityisesti hän käyttää ns. laajennettuja soittotapoja, tai vokaalimusiikin ollessa kyseessä epätavallisia ilmaisutapoja kuten murahduksia, huutoja, kiljahduksia ja muita ääniä. Rytmi on tärkeä osatekijä hänen musiikissaan: nopeus, pysähtyneisyys, säännöllisyys, särmikäs epäsäännöllisyys ja näiden lukemattomat yhdistelmät ovat osana hänen huomattavan energistä ja kehollista sävelkieltään.
Obviously Foreign Infantry (2017) on tilausteos, joka liittyy 1. maailmansodan satavuotismuistoon. Auvinen on kerännyt tekstinsä useista lähteistä, joita ovat mm. värväysjulisteet ja dada-liikkeen manifesti. Teos käy läpi useita tunnetiloja, joita voi liittää sotaan – kaaos, uhittelu, uhkailu, kauhu – mutta päällimmäiseksi kuulijalle jää vaikutelma aseellisen konfliktin mielettömyydestä. on, -ne, -ni (2010) on sävelletty kahdeksalle laulajalle, jotka myös soittavat esineitä. Teoksessa yhdistyvät nimiruno, jonka on kirjoittanut kielipeleistään tunnettu Henriikka Tavi (b. 1978), sekä ote suomenkielisen kirjalliuuden isän Aleksis Kiven (1834–1872) Tornin kello -runosta.
Nils Schweckendiek opiskeli musiikkitiedettä sekä orkesterin- ja kuoronjohtoa Cambridgessa, Freiburgissa ja Helsingissä. Hän on esiintynyt orkestereiden, yhtyeiden ja kuorojen kanssa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa, ja johtanut useissa oopperataloissa sekä monilla festivaaleilla, mukaan lukien Leipzigin Ooppera ja Savonlinnan Oopperajuhlat. Schweckendiek on aikamme musiikin puolestapuhuja ja hän on johtanut noin 100 kantaesitystä, mukaan lukien musiikkiteatteri-, orkesteri-, kuoro- ja soitinyhtyeteoksia. Vuodesta 2007 Schweckendiek on vastannut Helsingin kamarikuoron taiteellisesta toiminnasta. Vuodesta 2014 hän on toiminut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professorina ja vuonna 2017 hän aloitti Musiikkitalon Kuoron taiteellisena johtajana.
Helsingin kamarikuoro (HKK) aloitti toimintansa vuonna 1962 Radion kamarikuorona ja otti uuden nimen käyttöön vuonna 2005. HKK on yhä Suomen ainoa ammattilaulajista koostuva kamarikuoro. Kuoro esittää ohjelmistoa laaja-alaisesti renessanssista nykypäivän musiikkiin, ja se tunnetaan erityisesti nykymusiikin esittäjänä. Kuoro tekee yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten festivaalien kanssa sekä orkestereiden, periodiyhtyeiden ja nykymusiikkiyhtyeiden kanssa. Yhteistyö Yleisradion kanssa on jatkunut säännöllisenä sekä radiointien että televisiointien muodossa, ja lisäksi kuoro on esiintynyt ARTEn ja EBUn tuotannoissa. Viime vuosina kuoro on esiintynyt kiertueilla Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Belgiassa, Alankomaissa, Venäjällä ja Skandinaviassa. HKK on eurooppalaisten ammattikamarikuorojen verkosto Tenson jäsen.
