Dingosta on kirjoitettu paljon, mutta ei vielä kaikkea. Tämä kirja antaa puheenvuoron heille, jotka ovat olleet mukana Dingo-koneistossa ja sen liepeillä: keikkojen järjestäjille, studio- ja levy-yhtiöihmisille, muusikoille, myyjille ja markkinoijille, toimittajille sekä tietysti Dingon faneille ja keräilijöille.

Nimensä mukaisesti kirja kertoo tarinoita Dingon koko pitkän uran varrelta ja tuo bändistä esiin tietoja ja faktoja, joita kukaan ei ole osannut aikaisemmin etsiä tai kysyä: millaista Dingon kiertue-elämä oli todellisuudessa, missä olivat kaikkein intohimoisimmat Dingo-fanit, miten Dingon parikymppiset jäsenet pystyivät pysymään selväjärkisinä suosion kiihkeimpien vuosien uskomattomassa pyörityksessä, sijaitsiko jossain päin Keski-Suomea todella Dingo-jukeboksi? Ja niin edelleen.

Monipuolisten, värikkäiden tarinoiden kautta Dingosta ja Dingoilmiöstä muodostuu yhtenäisempi kuva kuin mitä mikään muu

kirja tai kirjoitus on aikaisemmin piirtänyt. Kirja on paitsi kunnianosoitus Dingolle ja kaikille sen jäsenille myös yritys löytää

syitä sen uskomattomalle menestykselle, joka kantaa vuoteen 2024 saakka ja siitäkin eteenpäin.

1980-luvun puolivälin Dingo-hysteria oli ainutlaatuinen ilmiö sekä meillä täällä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Vastaavanlaista ikä- ja sukupuolirajat ylittävää joukkoliikettä ei ole koettu missään eikä koskaan muualla, eikä todennäköisesti

tulla kokemaan, vaikka vertailukohdiksi otettaisiin 60-luvun Beatles-mania tai 70-luvun Abba-villitys. Vuosina 1984 ja 1985

ja osin vielä seuraavanakin vuonna Dingo hallitsi täydellisesti Suomen levy- ja keikkamyyntiä ja kaikki mihin se koski tuntui

muuttuvan kullaksi. Yhtyeestä tuli nopeasti koko Suomen kansallisomaisuutta, jota ihailivat ja suorastaan palvoivat

käytännöllisesti katsoen kaikki. Sifonkihuiveja Dingon tahdissa heiluttivat niin teinit kuin eläkeläisetkin. Poikkeuksellista oli

sekin, miten korkean tason Dingo pystyi säilyttämään musiikissaan, vaikka se julkaisi uusia kappaleita ja albumeita hengästyttävän nopeassa tahdissa.

Dingon hittiputki etenkin 1984−1985 oli katkeamaton: ”Sinä ja minä”, ”Levoton tuhkimo”, ”Autiotalo”, ”Kunnian kentät” ja niin

edelleen. Vielä hurjimpien menestysvuosien jälkeenkin bändin primus motor Pertti Neumann on pitänyt Dingon käynnissä ja

keikkalavoilla sen suosio on yhä vakaa ja varma. Varmaa on sekin, että loppuvuonna 2024 ensi-iltaan tuleva Dingo-elokuva

”Levoton tuhkimo” tuo taas uutta mielenkiintoa ja fanitusta tätä Suomen kaikkien aikojen menestyneintä yhtyettä ja sen ikivihreää

musiikkia kohtaan.