Sami Kalaja tutki yläkouluikäisten motorisia perustaitoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Ilmeni, että koululaisten liikuntataitoja saadaan parannettua liikuntatuntien pienillä sisältömuutoksilla. Parantuneet liikuntataidot saattavat myös estää fyysisen aktiivisuuden laskua nuoruusiässä.

Kalaja analysoi muutoksia peruskoulun 7. luokkalaisten motorisissa perustaidoissa, fyysisessä aktiivisuudessa ja koululiikuntaa kohtaan koetussa motivaatiossa yhden lukuvuoden mittaisessa interventiossa. Oppilaiden liikuntataidot arvioitiin käytännön testeillä ja motivaatiotekijät ja fyysinen aktiivisuus kyselyillä. Interventiokoulun oppilaat tekivät jokaisen liikuntatunnin aluksi perusliikuntataitojen parantamiseen tähtäävän yleismotoriikkaa kehittävän alkulämmittelyn. Kontrollikoulujen oppilaat toteuttivat perinteistä suomalaista liikuntalajeihin pohjautuvaa opetussuunnitelmaa.

- Interventiokoulun oppilaiden tasapaino- ja liikuntataidot paranivat kontrollikoulujen oppilaita enemmän. Lisäksi heidän fyysinen aktiivisuutensa jopa kohentui, kun kontrolliryhmällä se väheni. Taitojen painottaminen sen sijaan ei alentanut oppilaiden motivaatiota koululiikuntaa kohtaan, Kalaja summaa.

Tulokset osoittivat myös, että ainoa merkitsevä fyysisen aktiivisuuden ennustaja oli koettu liikuntapätevyys. Sitä ja sisäistä liikuntamotivaatiota ennusti vahvasti liikuntatuntien psyykkinen ilmapiiri, joka oli suuntautunut oppilaiden henkilökohtaiseen kehittymiseen keskinäisen vertailun sijaan.

Koululaisista löydettiin kolme ryhmää: 1) koululaiset, joilla on heikot taidot ja matala motivaatio, 2) koululaiset, joilla on hyvät taidot ja matala motivaatio, sekä 3) koululaiset, joilla on hyvät taidot ja korkea motivaatio. Viimeksi mainittu ryhmä oli merkitsevästi fyysisesti aktiivisempi kuin muut ryhmät.

Tuloksia voidaan soveltaa liikunnanopetuksen opetussuunnitelmien laadinnassa sekä urheiluvalmennuksessa. Tutkimus osoittaa, että liikunnanopetuksessa olisi tarvetta painottaa oppilaiden motoristen perustaitojen opetusta.