"Olen ymmärtänyt, että lapsia täytyy rakastaa sekä kauniisti että tuntien syvää vastuuta heidän tulevaisuudestaan. Heitä täytyy rakastaa koko elämällään, jatkuvasti. Se tarkoittaa, että heistä jokaisesta pidetään huolta,<...> että heihin puhalletaan rohkeuden henki taistella pimeyttä vastaan, ja että heitä opetetaan rakentamaan itse elämäänsä ja tekemään se jaloksi itseä ja muita varten, ja suojelemaan tuota elämää." Tällaiseen johtopäätökseen kirjan tekijä, humaanin pedgogiikan kehittäjä, akateemikko Salva Amonasvili on tullut pohtiessaan omaa rikasta pedagogista elämäänsä tarkoituksenaan havaita, milloin ja miten siinä heräsi rakkaus lapsia kohtaan.