Martti Salosen (1908–1997) elämään sisältyi monia jännittäviä käänteitä. Pienen torpan poika lähti kansakoulupohjalta maailmalle, ensin Liikkuvan Poliisikomennuskunnan alokaskurssille ja sitten Maarian kuntaan opettelemaan maalaispoliisin värikästä työtä. Talvisotaan Salonen lähti vapaaehtoisesti, mutta Jatkosodassa hänet komennettiin Päämajan valvontaosaston etsiväksi. Erottuaan Turun rikospoliisista vuonna 1952 Salonen siirtyi Rovaniemelle autokoulunopettajaksi, rakensi kämpän Inariin ja asettui lopulta kokonaan Lapin asukkaaksi. Vanhemmiten Martti alkoi kirjoitella muistelmatarinoita, joita jäi talteen nelisenkymmentä. Ne kertovat lämpimään ja usein humoristiseen tyyliin oman elämän eri vaiheista, poliisityössä sattuneista tapauksista, sota-ajasta sekä Lapin ihmisistä ja luonnosta. Päämajan valvontaosastosta on dokumenttien puutteen vuoksi kirjoitettu hyvin vähän, joten kertomus V Armeijakunnan alaisesta Latvan alatoimistosta sekä muutamista vakoojatapauksista täydentävät osaltaan salaisen sodan kuvaa. Palattuaan sodan jälkeen Turkuun joutui Salonen selvittämään punaisen Valpon etsivien toilauksia ja kummallisia tapauksia. Kuka ampui valvontakomission autoa? Lapin metsästys- ja kalastustarinat muuttuvat iän myötä pihapiirin pienten ”väärtien”, ystävien, tarkkailuksi. Sukupolvelleen tyypilliseen tapaan Salonen luottaa viimeiseen saakka omiin voimiinsa eikä vähästä valita.