Mutta nyt…Kulkiessa silmien, kuviteltujen katseiden läpi huoneesta, nurkasta toiseen: valoa ulkoa, keltaisiin lehtiin unohtunutta sadetta, vesilankoina, katkonaisina, harmaina, mustina, jotka roikkuivat tummennettua taivasta vasten: voisi luulla että on, sähköä.