Hanna Granfelt (1884-1952) on kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaislaulajia. Merikannon, Sibeliuksen ja Eino Leinon työtoverista tuli suosikkinäyttelijä, jonka elämäkerta on koko vuosisadan alkupuoliskon historiaa kiehtovasti kuvaava suomalainen, eurooppalainen tragedia.

Granfelt aloitti näyttelijänä 1900-luvun vaihteen Helsingissä, jonka kulttuurielämä eli kiihkeää syntyvaihettaan. Kansallisteatteri oli lahjakkaan nuoren näyttelijän estradi. Hänestä tuli koko Helsingin palvoma tähti, jonka ihailijoita - ja vähän enemmänkin - oli mm. C. G. E. Mannerheim.

Granfelt opiskeli laulua Pariisissa ja Berliinissä, jonne hän jäi jumiin ensimmäisen maailmansodan syttyessä - vihollismaalaisena. Sittemmin hän teki huikean uran Euroopan oopperaestradeilla yhtenä Richard Straussin lempisolisteista, ja palattuaan kotiin jatkoi sitä Kansallisoopperan suosikkina.

Tähden elämässä riitti vastoinkäymisiä, joihin liittyivät niin epäonniset miessuhteet, terveys- ja rahahuolet kuin alkoholi sekä vallankumous, kaksi maailmansotaa ja evakkous.