Huumeilla haetaan tässä kultuurissa hetkellistä irtiottoa arjesta ja niiden hyödykkemäinen käyttö mukautuu osaksi kulutus- ja elämysyhteiskunnan arvomaailmaa. Riskitiedon jakaminen on tehokas tapa vaikuttaa viihdekäytöstä aiheutuviin haittoihin.
Tutkimuksessa rakennetaan historiallinen kaari 1960-luvun ensimmäisen ja 1990- luvun toisen huumeaallon välille. Erityisenä tutkimuskohteena ovat kansainvälisiin nuorisokulttuurisiin liikkeisiin (hippi-liike; teknokulttuuri) kytkeytyvät huumekuviot, joita lähestytään monimuotoisen aineiston kautta useasta erilaisesta suomalaisesta käyttäjäkulttuurista kumpuavasta näkökulmasta. Tutkimuksessa korostuu vahvasti kulttuurisen tiedon merkitys huumekuvioiden monimutkaisen luonteen hahmottamisessa. Nykymuotoisen huumeilmiön ymmärtämiseksi, yksilötason ongelmien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi, ja käytöstä aiheutuvien yhteiskunnallisten kustannusten ja haittojen vähentämiseksi, on uudenlaisten käsitysten ja määrittelyjen tuottaminen sekä jatkuva tietojen päivittäminen välttämätöntä. Huumekulttuurien ja niiden merkitysmaailmojen tutkiminen on osa tätä prosessia. Se mahdollistaa tarkemman poliittisen, terveydenhoidollisen ja ihmisoikeudellisen lähestymistavan kehittymisen. Tutkimuksen tuottama kulttuurinen ymmärrys voi parantaa myös ehkäisevän huumetyön ja valistuksen toimintamahdollisuuksia tarjoamalla käsityksen käyttäjien omasta tulkintakehyksestä.